Hetkeen pysähtyminen ja sen tärkeys

Koska olet viimeksi pysähtynyt hetkeen ja oikeasti ollut siinä läsnä? Varmasti vastauksia tähän tulee nopeastikin monia, mikäli jätetään pois sana ‘oikeasti’ kysymyksestä. Mehän usein pysähdymme enemmänkin pintapuolisesti tarkastelemaan asioita, esimerkiksi mökillä ollessa ja uidessa, terassilla istuessa. Mutta nämä ovat useimmiten hyvin pintapuolisia pysähtymisiä - nopeasti aivomme ajatteleekin jo jotain ihan muuta, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, kenelle pitäisi soittaa, pitäisikö lukaista somea tai uutisia. Mainitsin edellisessä ajatuspostauksessa (Unen merkitys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin) siitä, miten nopeatempoisuus ja kiire on aikamme suuria kirouksia. Luin vastikään (kesän aikana) mielenkiintoisen opuksen nimeltään ‘Slow-elä hitaammin!’ (Carl Honore, 2004) jossa tarkasteltiin hidasta elämäntyyliä ja niin sanottua Slow-liikettä eri aspekteista: milloin kyse oli slow foodista, milloin joogasta, ja oli niitä täysin hitaita kaupunkejakin kirjassa mainittuna, jossa slow-elämäntyyliä harjoitetaan kokonaisvaltaisesti joka osa-alueella elämässä (ketään ei varmaan yllätä, ettei mikään näistä maista sijainnut pohjoismaissa, vaan Italiassa, tuossa hitauden tyyssijana tunnetussa maasta jossa ei aikaa juurikaan noudateta).  

Kun tuon kirjan sain käsiini (löysin sen taloyhtiömme saunatiloista kuin kutsumuksesta) niin tiesin heti löytäneeni minun kirjani, ja vaikka se onkin 15 vuotta vanha opus niin sen sanoma pätee pelottavankin paljon tähän meidän nykyajan elämäämme. Se on toisin sanoen nyt ajankohtaisempi kuin koskaan, eli kirjailija oli tosiaankin aikaansa edellä tuota rustatessaan. Slow-liikettä en ole sen koommin itse tutkinut kirjan luettuani, mutta varmasti täällä meilläkinpäin löytyy jotain tähän liikkeeseen ja ideologiaan viittaavaa toimintaa kiinnostuneille. Minulla tosin menee sen verran aikaa joogaharrastuksen edistämiseen ja kehittämiseen, etten välttämättä ehtisi Slow-kokouksiin vaikka mieli tekisi. Mutta mennäänpä takaisin tähän itse aiheeseen johon halusin tällä kertaa pureutua, eli hetkeen pysähtymiseen joka kyllä liittyy melkoisen hyvin tuohon hitaan elämän ideologiaan. Täytyy heti alkuun täsmentää eräs asia: hetkeen pysähtyminen ja kaikenlainen slow-liikehdinnän ihannointi ei suinkaan tarkoita, että ihminen itse olisi mitenkään hidas muussa elämässään. Se tarkoittaa, että tämä ihminen kokee jokaisen hetken tärkeänä eikä siksi halua hätäillä olemassaolollaan tai missään kanssakäymisissä. Tämäntyylinen ihminen voi itseasiassa olla hyvinkin tehokas ja aikaansaava muuten - hän osaa keskittyä tärkeisiin asioihin. 

Olen jonkin verran lähiaikoina käynyt tutustumassa joogastudioihin eripuolilla Helsinkiä ja keskustellut näiden keskusten vetäjien ja yrittäjien kanssa. Mikä heitä kaikkia yhdistää on tietenkin rakkaus joogaan mutta myös erittäin isona osana se, ettei kenelläkään heistä tunnu olevan koskaan kiire. Olen työskennellyt hektisellä markkinointi-ja myyntialalla periaatteessa koko urani, jossa keskusteluille jää hyvin usein liian vähän aikaa (pätee sekä kollegoiden että asiakkaiden kanssa kanssakäymiseen) ja aina täytyy kiirehitä seuraavaan paikkaan, joten minulle oli suorastaan ihannoitavaa että tämän alan yrittäjillä on näin paljon aikaa jutella ja ajankulu vähän niinkuin unohtuu. Tätä nimenomaista asiaa meidän pitäisi kaikkien mielestäni tuoda enemmän elämäämme. Kiirehdimme nykyisin ihan kaikessa ja myöskin valitettavasti ihmissuhteittemme ylläpidossa. Liikaa katsotaan kelloa näissäkin kanssakäymisissä ja todetaan että jaahas, pitäisikin jo kiirehtiä seuraavaan paikkaan (mikä ei läheskään aina ole niin tärkeä etteikö se voisi pienen hetkisen lisää odottaa.) Elämä on kyllä tässä ja nyt niin kliseiseltä kun se kuulostaakin - pitäisi osata nauttia kaikista hetkistä kunnolla. Kaikkeen ei riitä aika, mutta tässä tilanteessa onkin hyvä hetki tehdä sitä kuuluisaa karsimista kalenterista. Esimerkki: tätä kirjoitusta (jonka olen rustannut noin viikko sitten) edeltäen istuskelin asuntomme läheisellä kalliolla meren rannalla ja nautin ilta-auringosta, tätä edeltäen taas suunnittelin perinteisen lenkin tai juoksutreenin tekoa.  

Päätin kuitenkin tällä kertaa vaan nauttia illasta ja antaa ajatusten levätä, ja 15 minuuttia myöhemmin keksinkin tämän postausidean. Tai itseasiassa minulla ei ole hajuakaan oliko se 15 minuuttia, saattoi hyvinkin olla 30 minuuttiakin koska en ottanut minkään sortin kelloa mukaani. Ja tässä ollaankin hetkessä olemisen ytimessä, siinä syyssä miksi sitä kannattaa harjoittaa: silloin saamme ideoillemme tulta perseen alle. Mikään ehkä hieman alitajunnassamme kytevä juttu kun ei pääse kumpuamaan, jos me emme anna sille mahdollisuutta siihen eli pysäytä mieltämme säännöllisesti.  Hetkessä olemista voi harjoittaa joko silmät auki tai kiinni. Jos on kauniit maisemat edessäsi, sanoisin että ehdottomasti silmät auki, jos et löydä kovin viihtyisää paikkaa niin voit istua silmät kiinni  ja alkuun vaan saapua hetkeen, kuunnella mahdollisia ääniä ympäristössä ja omaa hengitystäsi. Tästä voit siirtyä vaikkapa syventämään hengityskiertoasi ja tehdä viisi hidasta kiertoa täysin omaan tahtiisi. Älä pidä älylaitteita,tv:tä tai työkonetta lähelläsi (jos pidät niin tarkista että ovat äänettömällä). 

Suosittelen toistamaan tätä harjoitusta aina kun sinulla iskee siihen fiilis, tarvitset pientä omaa aikaa tai vain ajatusten selvittämistä. Se on nimittäin niin, että vastaukset löytyvät kyllä sisältämme mutta toisinaan niitä täytyy hieman kaivaa esiin. Tämä ajanotto onkin oiva kulkuväylä syvempään meditaatioharjoitukseen, jos olet tällä kentällä aloittelija. Se on hyvin kiinnostavaa, miten tällainen rauhallinen hetkessä olemisen hetki voi antaa parhaimmassa tapauksessa enemmän inspiraatiota asioille kuin vaikka juoksulenkki antaisi. Aina ei tarvitse olla menossa, aina ei tarvitse paahtaa menemään sata lasissa - kuuntele hieman kehoasi ja ota aikaa itsellesi. Näin muistisikin kirkastuu kun et jatkuvasti kuormita sitä ei-oleellisilla asioilla. Hetkessä eläminen myös palvelee muita: voit olla läheisillesi vastaisuudessa enemmän läsnä kun et jatkuvasti ole ajatustesi kanssa seuraavassa asiassa jota muka pitäisi tehdä. Systemaattisella mielen hiljentämisellä on laajempia vaikutuksia elämäämme kuin uskommekaan. Voit viedä tätä hetkeen pysähtymisen harjoitusta eri paikkoihin, kun olet harjoitellut sitä alkuun vaikka omalla pihalla tai lähimetsässä. Itse olen kokenut harjoituksen helpoimmaksi toteuttaa veden äärellä esimerkisi mökillä tai saaristossa. Alkuun tämä kaikki saattaa tuntua kokemattomalle tylsältä jumitukselta, mutta maltti on valttia ja sano minun sanoneen että juurikin paikallaan olo on aivan äärettömällä vauhdilla kasvava trendi ja muutaman vuoden päästä suurin osa meistä on ainakin kokeillut mindfulnessia. Loppupeleissä tulet huomaamaan, että se tosiasiallisesti olikin kaikkea muuta kuin jumitusta: se saattaa avata kaikki mielesi sopukat ja ratkaista ongelmat (tai asiat jotka luulit ongelmaksi) puolestasi.

Myös pysähtymisharjoituksen teko sängyssä makoillessa ennen yöpuulle painumista on hyvä idea, silloin tulet ajatelleeksi helpommin että mitä kaikkea sitä onkaan tänään tapahtunut, sen sijaan että stressaat jo huomista päivää jonka kulkua et voi vielä ennustaa.

//Nina