Uudet kokemukset ja niiden tärkeys

Olen vasta tämän viimeisen reilun vuoden aikana oivaltanut miten tärkeitä uudet kokemukset  oikeastaan on arjelle, lisäksi on myös alkanut arvostamaan niitä läheltä löytyviä mahdollisuuksia paljon aiempaa enemmän. Puhuin aiheesta viime postauksessa aika paljonkin, siis kiitollisuuden kautta, mutta ajattelin kuitenkin muotoilla tämän kirjoitelman tällä lähestymistavalla vaikka kyseessä onkin lately happenings-tyylinen postaus, mutta olen suoraan sanottuna myös hieman kyllästynyt siihen otsikkoon koska olen käyttänyt sitä niin monta kertaa vain hieman eri variaatioissa! 

Ajattelin tähän alle listata kolme uudenlaista kokemusta lähiajoilta, jotka ovat tuoneet tosi paljon iloa elämään ja arkeen. Haastankin nyt sinut tekemään samoin: listaa kolme juttua (uutta jos keksit mutta muuten käy tuttukin juttu) joita olet tehnyt viimeisen parin kuukauden aikana ja joista on ollut sinulle paljon iloa. Voi olla, ettet ole edes miettinyt aiemmin miten paljon iloa niistä on ollutkaan. Jos et keksi mitään, ota tavoitteeksi seuraavan kahden kuukauden ajalle rakentaa itsellesi setti uusia asioita joita kokeilet - voi olla että tuovat iloa ja niistä tulee vähän rutiininomiasia harrastuksia, tai sitten ei, mutta who cares - pääasia että olet kokeillut, eikö vain. 

Maastoratsastus

Itseasiassa tämä ei ole ihan niin uusi juttu, koska olen nuorempana ratsastanut mutta koska välissä oli niin pitkä breikki niin lisään tämän siksi listalle (miellän sen uudeksi jutuksi nyt kun jatkoi näin aikuisiällä tai oikeastaan löysi harrastuksen uudelleen.) Kaikki alkoi tällä kertaa siitä kun reilu vuosi sitten Islannissa mentiin mustalle hiekkarannalle ratsastamaan, ja se vei minut ihan kokonaan mennessään ja toisin sanoen hurahdin niin paljon lajiin että aloinkin metsästää saman tien mahdollisuuksia lajin harrastamiselle täällä Suomen kamaralla. Itseasiassa voisin tämän uuden kokemuksen muotoilla sanoin Islanninhevosratsastus maastossa, koska sitä nimenomaista en ole ennen harrastanut kunnes nyt. 

Hiljattain kävin taas tallilla Porvoon Kerkkoossa ja voin sanoa että ratsastus talvella on vähintäänkin yhtä maagista kuin kesällä. Laukkasin myös ensimmäistä kertaa sitten nuoruusiän ja pakko todeta, että se tunne meni helposti yli minkään muun urheilulajin yhteydessä tunteman fiiliksen, uskokaa tai älkää, myös joogan. Se vapauden ja vapautumisen tunne mikä laukatessa täysillä maantietä pitkin seuraa, sitä en kyllä osaa sanoin kuvailla! Parasta nimenomaan maastoratsastuksessa on kombinaatio luontoa, raitista ilmaa ja eläinten läsnäoloa ja näin ollen täydellinen, meditatiivinen zen-setti on kasassa jos minulta kysytään. Ratsastus myös vaatii paljon tietoista läsnäoloa mitä olen harjoittanut meditaation ja joogan kautta, uskon että siitä on apua. 

Jäällä kävely Helsingissä

Olen toki kävellyt jäällä monesti elämässäni, mutten kyllä liikaa Helsingissä asuessani tai ylipäätänsä Helsingissä. Tänä talvena sitä onkin sitten kerennyt harrastaa oikein urakalla, asumme kivenheiton päässä merestä niin senkun jäälle vaan aina kun huvittaa voisi sanoa. Olen tänä talvena kävellyt ja kävellyt ties kuinka monta kilometriä jäällä niin Mustikkamaalla, Kalasatamassa, Kivinokan saaren ympäri, Herttoniemessä, Lammassaareen, Hernesaarta pitkin. Ja joka kerta fiilis on ollut mitä mahtavin, olihan sitä vähän ehtinyt jo kyllästymään noihin ainaisiin maanpäällisiin lenkkipolkuihin. Jäältä saa uuden perspektiivin kaupunkiin ja näet asiat uudella lailla. Eli kiitos talvi 2021 tästä kunnon kylmyydestä ja mahdollisuudesta käydä jäällä näinkin monta kertaa. Tähän jääteemaan onkin pakko vielä lisätä avantouinti, josta on myös tullut todella tärkeä harrastus ja on ollut mukava päästä siihen nyt kunnolla kiinni (kolme vuotta sitten kokeilin lajia muutaman kerran, mutten täysin koukuttunut silloin vielä, nyt aika oli oikea ehkä siksi että tuli ylitettyä kolmenkympin rajapyykin eli ikäännyttyä kunnolla, hehe.)

Talvi-mökkeily

ISO sydän tälle. Siis ihan mieletön uusi ‘keksintö’ tuo talvimökkeily. Hyvä kysymys onkin, olisiko sitä koskaan ilman poikkeusaikoja tullut kokeiltua, se jäänee arvoitukseksi. Mutta, talvimökkeily on samalla lailla kuin ratsastus aivan mieletöntä talvellakin jollei jopa siistimpää kuin kesällä. Se eksoottinen tosiasia että omalla mökillä ei ole aiemmin elämässä tullut talvella käytyä lienee kyllä suurin syy viehätykseen, ja se että oli alkuun hieman mysteeri miten se tulee sujumaan. En edelleenkään yöpyisi siellä -20 asteen pakkasissa mutta näissä nollakeleissä on ollut enemmän kuin mukavaa oleilla siellä. Kaikki meno ja meininki tietenkin on aika alkeellista, ja suunnitella saa toki enemmän kuin kesällä, mutta hyvällä etukäteissunnittelulla pärjää siellä muutaman päivän oikein hyvin. Lumihangessa on vähän pakko tarpoa mutta palkintona saa upean viikonlopun talviluonnon rauhassa. Suosittelen! Tuolla luonnon rauhassa tulee eri tavalla luovaksikin ja intouduinkin tekemään taideteoksen juuri lukemani kirjan kannesta insprioituneena.

Huomasin tässä kun olin laatinut listan, että kaikki nämä kohdat ovat jotenkin linkitetty talveen ja kunnon lumitalveen, mikä ei ole niin ihme kun kyseessä oli viimeaikojen otokset, hehe. Mutta mainitsen silti vielä kerran että olipa mahtavaa että sellainen talvi tänne saatiin tänä vuonna. 

Kuusta ja muuten kuun sykleistä innostuneena hankin kotiin kuu-aiheisen julisteen, joka muistuttaa samalla miettimään että milloin onkaan aika mennä jälleen ulos ihailemaan täysikuuta.

//Nina