Työelämää ja aihetta sen tiimoilta

This post is in Finnish

Ajattelin kerrankin kirjoittaa työelämästä kunnon postauksen, aihe, josta en näin äkkiseltään muista kirjoittaneeni mitään siitä lähtien kun Englannista valmistuin noin viisi vuotta sitten! Crazy long ago jos minulta kysytään. Ja silloinkin aiheet käsittelivät opiskelua. Tämä aiheesta kirjoittamattomuus tosiaankin on ehkä hieman erikoinen fakta siinä mielessä, että työ on tosiaan vienyt minua paikkaan jos toiseenkin näiden vuosien varrella, noin taaksepäin tilannetta katsellen niin aika hurjaa vauhtia on menty eteenpäin ja laakereilla ei ole oikeastaan ehdittykään lepäilemään. 

Idea tähän postaukseen syntyi kuunnellessani Lindan&Alexan Nonsense-podin yhtä jaksoa, jossa käytiin läpi aihetta unelmista ja miten pitäisi muistaa aina aika-ajoin katsella vaikka juurikin 5 vuotta takaisinpäin ajassa että minne sitä elämä onkaan sinua vienyt sen sijaan, että mennään kuin höyryveturi (tai ehkä tarkemmin luotijuna) eteenpäin unohtaen pysähtyä hetkeen ja katsella edes hieman taaksepäin. Koska näin se vain on, kiitollisuuden tunne ei oikein pääse sieltä kumpuamaan esiin jollemme joskus malteta pysähtyä. Näinä päivinä se vaan tuntuu ehkä siltä, että koko ajan pitäisi saavuttaa ja tehdä uutta, mennä eteenpäin ja menestyä. 

Mutta kas mitä tapahtuikaan, nyt tämän K:lla alkavan epidemian myötä tähän on sitten väistämättäkin tullut muutosta, kun ihmiset pakotetaan neljän seinän sisälle karanteeniolosuhteisiin, monet lomautetaan tai irtisanotaan työpaikoiltaan. Sen sijaan että surkuttelisimme kohtaloamme jolle ei mitään voi tässä tilanteessa, ajattelin että mikä jottei ottaisi juuri nyt aikansa, katsoisi taaksepäin hetkeksi ja jakaisi sen matkansa muillekin kun on kerrankin siihen aikaa. Haastan sinutkin tekemään samoin!

Työ on aina ollut minulle sydämen asia. Olen aina onnellisimmillani kun saan työehdotuksen headhunterilta tai pääsen työhaastatteluun, puhumattakaan siitä jos saan työpaikan. Synnyin yrittäjäperheeseen, joten varmasti työnteon into on tullut jo äidinmaidosta. Siksi juurikin tällaiset hetket, jossa katsotaan takaisinpäin ja reflektoidaan, on hankalia mielelle: olisi jo kova hinku kohti seuraavaa haastetta. Näin äkkiseltään muisteltuna on työelämä vienyt minua jo Suomen rajojen ulkopuolelle niin Englantiin kuin Portugaliinkin, ja huomaan näinä hetkinä varsinkin pysähtyneeni ja miettineeni että olipa hieno saavutus kerrassaan. Samaa mietin kun lähdin opiskelustipendillä Shanghaihin vuonna 2014. 

Englannista paluuni jälkeen olen tehnyt erilaisia työtehtäviä lähinnä myynnin, markkinoinnin ja asiakaspalvelun saralla. Ensin kuluttajapuolella, josta siirryin B2B -myynnin pariin jossa onkin vierähtänyt lähemmäs neljä vuotta. Yritysmyynti on tarjonnut mielenkiintoista haastetta juuri sen erilaisuuden takia. En koskaan mieltänyt itseäni myyjäksi, mutta tiesin aina että olen hyvä tulemaan eri ihmisten kanssa toimeen, tuntemattomienkin kanssa, joten tästä syystä uskon että sovin hyvin tämäntyyppiseen työhön. Yritysmyynti on myös työmalliltaan melko yrittäjähenkistä ja moni tekeekin sitä oman firman kautta, siksi uskon että minulla oli hyvät perusedellytykset tehdä työtä kun perustat ovat kunnossa ja ote työhön tämän mallin mukainen. Tuote-ja palvelutietoisuus kyllä kasvaa siinä työtä tehdessä, mutta myyntityön ydin pysyy samana. 

Mitä olen sitten myynyt tähänastisen urani aikana? Vastaus lyhkäisyydessään kun lasketaan mukaan kaikki myyntikokemus: muotia ja tyylialan palveluita,  uutta online-tuotetta (joka kyllä oli enemmän markkinointityö), mehuja ja smoothieita (Innocent) ja työnäköpalveluita (Silmäasema). Eli aika laaja-skaalaista on ollut tuote-ja palvelurepertuaari. Tämä on juurikin se ominaisuus joka on tärkeä olla mukana myyntiuralla: et välttämättä juurru kiinni siihen ajatteluun, että taivas varjele miten paljon kaikkea olenkaan ollut mukana myymässä, vaan ennemmin siihen että olenpa minä myynyt moni-alaisesti. Kaikki on kiinni siitä tarpeen ymmärtämisestä ja kyvystä ymmärtää ihmisiä hieman psykologisella tasolla. Jos et sitä tee et takuulla solmi minkään suunnan asiakassuhteita. Olen tähänastisen urani aikana oppinut jo tosi paljon, ja myyntialan ihminen ei koskaan ole valmis koska uusi urasteppisi saattaakin jo olla ihan eri alalla taas kerran ja joudut ns. mukautumaan ja hyppäämään mukaan sen maailmaan. Tämä yhdistääkin varmasti kaikkia myynnin parissa työskenteleviä; se, että pystyy mukautumaan ja ottamaan uusi, potentiaalisesti itselle täysin tuntematonkin tuote tai palvelu haltuun. Mutta on hyvä muistaa, että se itse runko, työnteon ydin josta jo mainitsin, pysyy tasan tarkkaan aina samana. Itselleni tärkeää on myös aina myydä sellaista tuotetta ja palvelua, johon itse uskon ja joka on arvomaailmaltaan itselleni sydäntä lähellä.

Hyppään oma-aloitteisesti ja rohkeasti mukaan projekteihin sekä uusiin haasteisiin - innostun nimenomaan haasteista. Olen kyllä melko pelkäämätön ja rohkea, niinkuin mummuni minulle melko hiljattain sanoi. Mummua olenkin aina kuunnellut ekstra tarkalla korvalla.  

Mikä on seuraava steppi työurallani? Sitä on vielä tässä vaiheessa vaikea ennustaa. Mutta tiedän kyllä että se tulee liittymään myynti-ja markkinointityöhön. Olen kiinnostunut kirjoittamisestakin, joka taitaa olla selvää etenkin blogin lukijoille, eli kenties nyt tässä välissä voisi miettiä että olisiko seuraava urasteppi työ joka liittyy kirjoittamiseen enemmän. Toki hyvinvointi-ja joogakin on lähellä sydäntäni, joten mahdollisuus yhdistää esimerkiksi nämä kaksi voisi olla aika potentiaalinen työuran suunta. Myyntiura on vähän sellainen urapolku, ettet välttämättä voi ennustaa kuitenkaan sen tarkkaa kulkua; en olisi kyllä minäkään osanut 5 vuotta sitten ennustaa, että tulevaisuudessa tulen myymään sekä mehuja että työlaseja. 

Yllänäkyvät kuvat: oma arkisto (työ-ja opintomatkoilta ja aiemmista toimistoista) sekä Unsplash

//Nina