Menneiden kuukausien vauva-menoa

Kirjoittelin edelliskerran heinäkuun lopussa, poikamme ollessa noin 2,5 kuukautta. Ajattelin summata nyt syksyn ollessa jo hyvässä vauhdissa hieman lähiaikojen menoa, sopivasti hänen 5 kk päivän tienoilla.

Rutiinit asettui uomiinsa

3 kk iän täyttyessä kaikki muuttui selvästi tasaisempaan ja ennalta-arvattavampaan menoon. Käsittääkseni se on myös aika yleistä, että näin tapahtuu, ja suuri tekijä tähän on varmaankin aika ja sen tuoma tietynlainen viisaus: osaat yksinkertaisesti paremmin lukea vauvan tarpeita oikea-aikaisesti ja reagoida niihin. Opit myös sen mistä vauvasi nauttii ja mitkä "konstit" toimivat hänen kohdallaan.

Tämän lisäksi vauvan keho alkaa tuottamaan melatoniinia näihin aikoihin, joka puuttuu täysin ensimmäisistä kuukausista. On ihan valtava helpotus, kun nukuttaminen sujuu helpommin tämän jälkeen. Edellisessä kirjoitelmassa taisinkin mainita, että yksi haasteista ja vaikeista asioista kohdallamme liittyi nimenomaan nukuttamiseen ilta-aikaan. Pahimmillaan siihen saattoi mennä kuusikin tuntia (!) jos ei lasketa ihan lyhyitä 15 minuutin torkahtamisjaksoa väliin (vauvan, ei vanhemman hehe). Siihen meni siis kirjaimellisesti iltapäivä ja koko ilta. Olen kyllä niin onnellinen, että pystyimme jakamaan vastuun kahden kesken etenkin näissä tilanteissa, jotta toinen pystyi ottaa välillä koppia jolloin toinen sai syödäkseen ja ihan vaan levätäkseen. Se tauko jolloin vaihdoimme nukutusvuoroa oli tosi tärkeä, kun sai ottaa aikalisän ja hieman hengähtää. (tämä kuulostaa joltain hard-core työltä näin kirjoitettuna, mutta vaikkei se virallinen työ ole niin työstä se toisinaan menee.) 😆

Nukuttamisrumban kestäessä noinkin pitkään, alkaa vahvintakin heikottamaan ja vaikka olisi niin kutsutut lehmän hermot, alkaa nekin rapistua ennen pitkää. Ihan joka kerta nukutus ei kestänyt noin kauaa, tuo oli ihan ääri-esimerkki, mutta toisinaan mentiin ainakin siellä parin-kolmen tunnin rajoilla iltaisin. Päivisin ei mennyt juuri lainkaan aikaa nukuttamiseen ja poikamme nukkui sitten onneksi yöt sikeästi vain lyhyitä ruokkimisia ja vaipanvaihtoja varten heräten, niin sai itsekin ihan hyvät unet öisin vaikka ilta olisikin ollut taistelua toisinaan. Asiat alkoivat muuttumaan, kun hän tottui tuttiin. Se taisikin olla puuttuva palanen, ja lisäksi tietysti aika. Tällä hetkellä nukutus kestää noin 10 minuutista puoleen tuntiin iltaisin yötä varten (klo. 20-21 maissa) poislukien ruoka-aika. Ainoat haasteet nukuttamisessa on tällä hetkellä vain 16-18 välillä, silloin on usein levottomuutta ja unia kertyy usein vain puolen tunnin tai korkeintaan tunnin pätkissä vähän riippuen paljon aiemmin päivällä on nukkunut. Valveillaoloaikakin on nyt huomattavasti pidempi, joten se selittää lyhyemmät iltapäivän unet.

Yöheräämisiin tottuu ajan mittaan ja ensimmäiset viikot olivat tässä(kin) ne haastavimmat. Toki välillä käy mielessä, että olisipa ensi yö sellainen, ettei tarvitsisi herätä, mutta toisaalta ne heräämisen hetket ovat nyt jo niin uusi normi, ettei se tunnu ylitsepääsemättömän pahalta. Ja tietysti tieto siitä, ettei nekään ole ikuisia. Olemme alusta alkaen myös jakaneet yöruokinnat puolisoni kanssa (jompi kumpi ottaa ekan ja toinen tokan syötön) jolloin toinen saa nukkua sitten sen ajan. Olen huomannut, että öisin kun olen poikamme syöttänyt ja ennenkuin saan unenpäästä kiinni, saatan keksiä jotain uusia ideoita esim. Instagram-postauksille, ja tällaiset ideat tulee harvemmin mieleen päivisin touhuessa, eli kyllä tälle yölliselle kukkumiselle on ihan paikkakin siinä mielessä.

Tottuminen uuteen arkeen vei aikaa, mutta lopulta se tuntui niin ihanalta

Alkumuutos oli tässäkin asiassa melkoisen suuri: hyppy työarjesta siihen, että kalenteri on täysin tyhjä, poislukien pojan neuvola ja muut käynnit. Arjen rytmi ja toisaalta myös prioriteetit muuttui täysin erilaiseksi silmänräpäyksessä. Vaikka tekemistä oli kuitenkin siinä mielessä paljon, oli se paljon aiempaa hidastempoisempaa ja aivan uutta kaikin puolin: vähän kuin opettelisi lukuisia uusia taitoja kerralla ihan ruohonjuuritasolta.

Mutta myös tähän elämänmenoon tottui ajan mittaan, ja lopulta se muuttuikin hieman erikoisen tuntuisesta tilanteesta ihan parhaaseen arkeen. Aika harvassa on ne kerrat, kun työelämästä on vain “poissa”, ja silloin jos ei ole töitä, aika menee työnhaussa. Nyt aika menee vauvan hoitamiseen ja hänen kanssaan olemiseen, ja muun siitä ylijäävän ajan kanssa voi tehdä mitä milloinkin. Se on aika vapauttavakin tunne, ja arki rullaa myös tällä tavalla todella (siis todella) nopeasti eteenpäin. Tämä on uniikkia aikaa elämässä josta kuuluu nauttia täysin siemauksin. Aluksi se "löysä" aika tarkoitti paljon lepäämistä ja päiväunia, ja kun rutiinit alkoi rullaamaan, pystyi jo lisäämään viikkoon vähän omia harrastuksia ja sellaista mitä itse aiemmin teki, toki paljon pienemmässä määrin kuin aiemmin mutta ei se määrä vaan se laatu. Vauvan kanssa toimiessa tulee myös tietyllä tapaa ajoittamisen mestariksi: et jää arpomaan jos mielessä on jotain, mitä haluat tehdä vaikka hänen ollessa päiväunilla, vaan asia tulee tehdyksi aikalailla heti.

Olen pitänyt siitä, että on ohjelmaa ja menoja vauvan kanssa sopivissa määrin. Noin yksi-kaksi menoa per viikko on mielestäni ollut todella sopiva. Sellaisina päivinä, jolloin ei ole mitään kummempaa agendalla, voi tehdä vaikka lyhyen patikointiretken johonkin uuteen paikkaan, tai mennä vaunulenkille tähän lähiseudulle. Sellaisena päivänä, kun on menoa, se saattaa meidän kohdalla olla kaikkea muskarista vauva-uintiin tai vauva-äiti joogaan tai hierontaan. Tekemistä kun on tarjolla paljon, voisi halutessaan helposti täyttää kalenterin menoilla. Mielestäni on myös aivan ihanaa, että lapsiperheille järjestetään runsaasti tapahtumia joista osa myös täysin ilmaisia.

Mutta vaan kotoilu ja sitä kautta kiireetön läsnäolo vauvan kanssa voi joskus olla mitä ihaninta. Sillä tavoin hänen kehitystään pääsee seuraamaan parhaiten. Hän ei kuitenkaan vaadi täyttä kalenteria sillä lailla, mutta pienet menot kyllä aina piristää arkea. Ensin menoja ja sitten vaan oleilua on toiminut mielestäni todella hyvin. En myöskään halua olla vain kotona, koska haluan poikamme tutustuvan myös muihin vauvoihin ja haluan itse nähdä muita ihmisiä ja vanhempia neljän seinän sisällä oleilun vastapainoksi. 

Joskus oma mieli sanoo, että nyt voisi tehdä yhtä sun toista, mutta koitan miettiä asiaa aina vauvan kannalta: milloin hän hyötyy siitä, jotta molemmat voivat nauttia. Super väsyneenä tai univelkaisena olevaa vauvaa ei kannata väkisin viedä menoihin, koska siitä ei voi silloin kumpikaan nauttia. Siksi olen tykännyt mennä menoihin drop-in periaatteella, sen sijaan että maksaisin koko kaudesta, jolloin tuntuu stressaavalta kun ei viitsisi jättää mitään väliin. Koska joinain päivinä vauva ei selkeesti jaksa, ja silloin on aika kiva vaan voida viettää lepopäivää.

Kehitysaskeleet

On ihana seurata, miten ilmeistä kehitys on siinä ekojen kuukausien jälkeen. Kolmen kuukauden iän aikana tapahtuu todella paljon. Poikamme alkoi 3 kk iän täytyttyä tarraamaan kiinni esineisiin ja myös vähän kiinnostumaan pehmoleluista. Hän heilutti itse marakassia hieman alle 4 kk ikäisenä, mikä oli jo melko aikavaa käytöstä, telkkarin äänet ja valot on myös kiinnostavia. Hyppely tukien on mielekästä, ja jalkojen nostelu ja “jumppaaminen” kun hänestä pitää kiinni kainaloiden alta tukien. Hän selkeästi alkaa huomaamaan jatkuvasti uusia kehonosiaan.

Vauvahankinnat - mistä oli eniten hyötyä?

Kun puhutaan vauvan tarvikkeista, on olemassa lievästi sanottuna himmeli erilaisia tavaroita, joita “kuuluu” hankkia jotta pärjää arjessa. Tietyssä määrin voin allekirjoittaakin tämän, tietyistä hankinnoista tosiaankin on paljon hyötyä arjessa. Listasin tähän alle meidän kohdallamme olleet parhaat vauva-hankinnat ensimmäisten kuukausien osalta:

Vaunun autokoppa

Tämä on ollut ihan paras ja monipuolisin hankinta. Kun hankimme yhdistelmävaunut ja tämän osan siihen, en voinut kyllä lainkaan aavistaa, millaista käyttöä tästä kopasta olisi arjessa.

Poikamme tottui tähän koppaan jo hyvin varhaisella iällä ja myös autossa olemiseen, mikä oli valtava helpotus kun liikutaan enimmäkseen autolla. Mutta se, miten paljon itse koppa palvelisi myös auton ulkopuolella, tuli aika suurenakin yllätyksenä jälkikäteen. Ollaan käytetty sitä kuljetuskoppana ja vaunuissa kiinnitettynä tietenkin jolloin hän näkee ympäristöön hieman paremmin. Mutta tämän lisäksi myös sitterinä, sillä siinä on kätevä kehto-ominaisuus, ja poikamme onkin istunut siinä milloin satua lukiessamme, milloin ruokapöydän äärellä.

Laulukirja

Poikamme rakastaa kaikkia lauluja kirjassa mutta ykkönen on Elefanttimarssi ja hyvänä kakkosena Juoksee metsähiiroset. Elefanttimarssiin on myös tanssi jota hän mielellään matkii ja on ihanaa seurata, miten tärkeäksi osaksi rutiineja se on muodostunut. Kirjassa on napit joita painamalla tulee melodia ko. lauluun, sen lisäksi siinä on ihanat värikkäät kuvitukset jotka on helppo tunnistaa kun lauluhetki koittaa.

Satukirjat

Ollaan hankittu satukirjoja kirjakaupoista, saatu lahjaksi ja paljon olen myös lainannut kirjastoista. On myös aikuiselle hyvä päästä päivittäin lukemaan ääneen näin paljon, se on kehittävää ja rentouttavaa myös aikuisiällä. Poikamme tykkää erityisesti kirjoista, joissa on jokin toiminto, esim. nappi jota painaa ja tulee ääntä, luukkuja joita availla (Puppe-kirjat best) ja/tai värikkäitä piirrustuksia ja hahmoja. Aiemmin esim. nukuttaminen lukemisen lomassa toimi hyvin, mutta jossain kohtaa hän halusi itse alkaa pläräämään sivuja ja katselemaan kuvia.

Vaipparoskis

Ihan huikea hankinta oli myös sellainen roskis, joka sulkee hajut sisään liu’utettavan kannen avulla. Meillä on käytössä Ubbi-merkkinen vaipparoskis ja näitä oli saatavilla aika rajoitetusti kun hankimme sen keväällä, kertoo jonkin verran suosiosta. On kätevä saada vaippa suoraan viereiseen roskikseen siirrettyä ja roskis todellakin sulkee sisäänsä kaikki hajut ilmatiiviisti, sen huomaa viimeistään kun on tyhjentämässä roskista ja kansi on pitkään auki :D Lisäplussa on se että roskis on korkea ja siihen mahtuu ainakin 3-4 päivän vaippasaldo.

Tuttipullon lämmityslaite

On ollut ihan huippuhankinta, meillä ei ole mikroa joten oli aika selvää että jokin helppo ja nopea laite on hankittava maidon lämmitystä varten. Meillä on käytössä Philips advent-lämmitin, ja siihen säädetään maidon määrästä riippuen oikea lämpötila. Sen lisäksi sillä voi sulattaa ja lämmittää myös vauvalle ruokia, joten se on ehdottomasti ollut hankinnan väärti.

Kylpyamme istuinosalla

Alkukuukausina on ollut kätevä kun poikamme on päässyt ammeeseen istumaan liukumatta ympäriinsä kun hän on vielä sen verran pieni. Meillä on Stokken kylpyamme jossa hieman kaareva istuinosa, joka on helppo kiinnittää ammeen päätyyn.

Imetystyyny

Tämän saimme perhepiiristä, mutta halusin liittää listaan, sillä imetystyynyt on todella käteviä, kuin myös imetysliivit tai toppi. Ei tarvitse hankkia viittä erilaista, itselläni on ollut käytössä yksi imetystoppi ja olen pärjännyt sillä hyvin. Imetystyyny on mahtava apu kun koittaa löytää asentoa istualteen, ja vaikka lihaskramppeja edelleenkin toisinaan syntyy, uskaltaisin epäillä että ne olisivat paljon pahempaa luokkaa ilman tukevaa imetystyynyä. Minulla on käytössä U-kirjaimen muotoinen imetystyyny ja sen lisäksi toki muita tyynyjä, mutta tästä yhdestä on jo iso apu.

Ilmapallot

En kyllä olisi uskonut, mutta poikamme ristiäisiin hankkimat isot foliopallot joissa paino on yksinkertaisesti todella mukava ajanviete. Kiinnitetään pallojen narunpääty hänen käsivarsiin ja/tai reisiin ja siitä alkaa sitten kunnon sambaaminen pallojen liikuttelun merkeissä. Paras tässä “lelussa" on se, että hän voi hyvin viettää puolikin tuntia pallojen kera ihan itsekseen tylsistymättä, ja siinä ajassa ehtii itse tehdä vaikka mitä askareita. Todelliset saviours ovat siis olleet! Perinteisestä lelukaaresta hän on hieman pitänyt, mutta se kyllä kalpenee pallojen rinnalla. Seuraavaksi mietinnässä on pyöreä leikkikehä, jonka keskustaan vauva laitetaan istumaan kuitenkin pysty-asentoon ja hän voi siinä ihailla leluja ja samalla treenata jalkavoimaansa ja seisomista omillaan.

//Nina