Raskauden viimeinen kolmannes

Maha viikolla 27

Kuten viimeksi kirjoittelin, palailen nyt taltioinnilla raskauden viimeisen kolmanneksen tiimoilta. Minulla on kotona ruotsalainen raskaus viikko viikolta-päiväkirja jonka sain lahjaksi, ja tämän kirjan mukaan kolmas ja viimeinen raskauskolmannes alkaa viikosta 28 eteenpäin, ja joissain paikoissa olen nähnyt että sen alku lasketaan viikosta 27. Oli miten oli, näistä ajoista olen tämän tekstin kirjoittamisen aloittanut :)

On erikoista, miten aika saa erilaisen perspektiivin raskaana ollessa. En ole koskaan aiemmin laskenut, kuinka monta viikkoa johonkin tapahtumaan on näin pitkälle etukäteen. Olen saattanut jonkun kauan odotetun reissun tiimoilta miettiä, että parin kuukauden päästä on aika, mutten ole liiemmin miettinyt viikkoja. Nyt viikkoja on tullut laskettua oikeastaan viikosta 6-7 ja laskenta jatkuu keskimäärin viikkoon 40 (oletettavasti) eli aika pitkään. Näin sen huomaa, että samalla kun 9 kuukautta on pitkä aika, on se samaan aikaan melko lyhyt ohikiitävä hetki. Tuntuu nimittäin, että raskaus on edennyt aika nopeasti. Silloin kun olin viikolla 15, raskausviikko 30 tuntui ihan mielettömän kaukaiselta. Siihen nähden kun miettii, että tähän raskausaikaan kuuluu keskimäärin kolme vuodenaikaa, on aika mennyt mielestäni nopeasti. Ainahan se toisaalta menee, mutta näin sen ajankulun huomaa ehkä helpommin ja siitä tulee entistä tietoisemmaksi. Odotathan uuden ihmiselämän syntymistä maailmaan, joka on iso asia.

Toinen raskauskolmannes oli kaiken kaikkiaan tosi hyvää ja pääosin helppoakin aikaa, lukuun ottamatta alun lyhyttä pahoinvointijaksoa. Olen jaksanut ja pystynyt tekemään todella hyvin lähes kaikkea, mitä aiemminkin tein, tosin ehkä vähän iisimmässä mittakaavassa. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, on saanut oppia tekemään enemmän tilaa levolle ja palautumiselle, tietoisesti tai tietämättään, koska raskaus tuo mukanaan paljon lieveilmiöitä, ja jollei niiden kuuntelua noudata, keho kyllä viestii tästä selkeästi. 

Maha viikolla 30

Harjoitussupistukset alkoivat kohdallani joskus toisen kolmanneksen loppuvaiheilla (nk. Braxton Hicks-supistukset). Vaikka ne on vähän epämiellyttävän tuntuisia (maha menee ihan kovaksi ja entistä pallomaisemmaksi, kun kohtu “vetäytyy” ja supistuu) ovat ne kuitenkin vaarattomia, jos niihin ei liity jotain suurempaakin kipua tai vuotoa, joka ei mene ohi. Joskus sitä voi siis tulla jokin uusi “kremppa” ihan puskista, jota ei ole koskaan aiemmin elämässään kokenut, ja tietysti sitä miettii alkuun onko tämä normaalia.

Harjoitussupistuksia ei tullut alkuun lainkaan kehon ollessa lepotilassa, vaan aina liikkeessä ja joka kerta oikeastaan liikuntasuorituksen aikana tai jälkeen. Jos kävelin pidemmän lenkin ja joskus jopa lyhyenkin, niitä saattoi tulla montakin. Joskus niitä tuli kun olin autossa matkalla kotiinpäin tunnilta. Olen ymmärtänyt, että liike (ja myös osin nestehukka) triggeröi näitä, joten varmaan siksi ne alkoi jo niin aikaisin ja sain niitä erityisen usein. Huomasin, että runsas veden juonti ja vanha kunnon lepo kyllä auttoi oireisiin. Myöhemmin supistuksia saattoi tulla myös lepotilassa vaikka sohvalla maatessa, tai keittiössä kokkaillessa, mutta tämä on onneksi harvinaisempaa. Kätilön mukaan jonka kanssa juttelin puhelimessa niitä tuleekin usein monta peräkkäin ja usean päivän ajan rykelmässä, kunnes taas helpottaa joksikin aikaa.

Hankin myös tässä viimeisen kolmanneksen alussa SI-vyön, jonka tehtävänä on tukea lantiokoria kun kehon lisääntynyt relaksiini-hormoni rentouttaa huomattavasti juurikin lantion alueen lihasmassaa, ja toki mahakin alkaa tässä vaiheessa jo painaa sen verran, että tukivyö auttaa etenkin kun liikkuu ja seisoo kauan vaikka kotosalla ruokaa laittaessa ja silloin kun käy kävelyllä. Alkuraskaudesta saakka mahani on myös roikkunut melko matalalla, joka on saattanut edesauttaa liitoskipuja eli pistelevää tunnetta lantion pohjassa liikkuessa, ja toki joogassakin tulee tehtyä useana tuntina viikossa lantion avauksia, joilla on myös oma roolinsa kokonaisuudessa. Sain vinkin tukivyöstä kun osallistuin fysioterapeutin pitämään etä-ohjaukseen raskaana oleville. Suosittelen ehdottomasti tämän hankkimista, jos sinulla on raskauden aikana paljon liitoskipuja, lantion alueen lihaksistossa yliliikkuvuutta tai vaikka alaselkävaivoja. Vaikka vyö ei sinänsä poista kipuja tietenkään, tekee se kuitenkin liikkumisesta monin verroin helpompaa.

Olen todella onnellinen siitä, että vaikka lantion alueen kipu onkin vähän lieveilmiöitä tuottanut, on kuitenkin varsinaiset selkäkivut pysyneet kokonaan poissa. Ne ovat hyvin yleinen vaiva raskauden aikana, enkä ole tuntenut niitä missään kohdassa. Luulen että tähän on auttanut isoimpana asiana työ joogan parissa todella paljon, se ettei istu liikaa putkeen päivän aikana ja joogassa on juuri lantion ja selän avausten lisäksi paljon myös niitä vahvistavia liikkeitä.

Alaselässä tuntuu omalla kohdallani vain kireyttä, mikä johtuu lisääntyneestä painolastista keskivartalossa joka sitten helposti alkaa painamaan kun on istuma-asennossa liian pitkään. Olen kokenut m.m. Gua Sha-hierontatekniikan, jossa vedetään esim. hillopurkin kantta keskiselästä alas lantioon, todella hyvänä näiden kireyksien hoidossa.

Maha viikolla 34 

Vauvan liikkeet ovat jo viimeisen raskauskolmanneksen alussa todella ilmeisiä. Alun pieni vatsanpohjassa tuntuva väpätys on muuttunut yhä selkeämmäksi potkuksi, ja oli kiva kun on alkanut myös huomaamaan eri kehon osia, esimerkiksi pään, pepun, kädet tai selän. En tosin tiennyt alkuun mikä oli mikäkin, mutta oli mukava arvuutella. Oli myös hauska huomata, miten vauva elää eräänlaisessa symbioosissa kantajansa kanssa: jos herään yöllä vaikka vessaan, vauva alkaa liikkumaan samaan aikaan. Aamulla kun hän kuulee puhetta, hän vastaa siihen liikkeellä. Jos silitän mahaa, vauva liikehtii usein puolelta toiselle. Sama tapahtuu, kun vaihtaa öisin kylkeä. Erityisen ihastunut hän on riisityynyyn, jota voi lämmittää uunissa ja laittaa sen jälkeen vatsan päälle kohtua rentouttamaan, jos on ollut harjoitussupistuksia. Kun tyyny ilmestyy vatsan päälle, vatsapeitteen alla alkoi varsinainen movement disco! Vauvan sambaamista on myös kiva seurata iltaisin: oma napani liikehtii puolelta toiselle, vähän kuin musiikin tahtiin, ja kutsun tätä vauvan sambahetkeksi. Liikkeet oli myös alkuun aika satunnaisia, ja RV 30 jälkeen ne alkoivatkin muuttua enemmän tai vähemmän jatkuviksi. Enimmäkseen liikkeet tuntuvat miellyttävältä “hieronnalta” vatsapeitteen alla, vähän kuin kiinnittäisi hierontavyön ihon alle. Mutta toisinaan liikkeet voivat vihlaista hieman epämiellyttävästi, varsinkin jos potku on kova ja se osuu joko kylkiluihin tai virtsarakon hermoihin!

Huomattava asia tässä ajassa on myös ollut kehon lisääntyneen verimäärän eri lieveilmiöt. Alkuun sitä ei juurikaan huomannut, paitsi herkemmin verta vuotavista ikenistä. Verenpainetta seurataan jokaisella neuvolakäynnillä ja ihan syystä. Vaihtelut on tuottanut joskus pyörryttävää olotilaa omalla kohdallani, jos olen vaikka joogassa tehnyt eteentaivutusta ja noussut sieltä liian nopeasti ja vaan jatkanut liikehdintää. Kehon läpi pumppaa paljon enemmän verta raskauden aikana, joten ei ihmekään että huippaa vähän, jos roikkuu pää ylösalaisin jonkin aikaa ja sieltä nousee liian äkkiä. Nämä on näitä sarjassamme “keho kyllä viestii, jos tulee tehtyä jotain epäsopivaa”.

Olen tässä muutenkin kaiken muutoksen keskellä huomannut, miten ihanalla tavalla raskaus myös pakottaa ottamaan rauhallisemmin ja hiljalleen hidastamaan tahtia. Ihan jo fyysisten muutosten tiimoilta, ja tämä on sitten automaattisesti vaikuttanut myös henkiseen puoleen. On mielenkiintoista seurata, miten maailma vipeltää ohi kun käy vaikka hieman hitaammalla kävelylenkillä. Ihmiset vilisevät ohi paikasta A paikkaan B. Minulla on itsellänikin tosi nopea kävelytyyli muuten, ja huomaan kun kävelen muiden seurassa, että monilla muillakin on.

Raskaus on ollut ihanaa juuri siksi, kun ei mitenkään tunne että nyt tarvii suorittaa tai mennä kovalla vauhdilla eteenpäin, vaan on kaikessa rauhassa voinut edetä omaan tahtiinsa. Edessä siintävä äitiyslomakin tulee olemaan niin omituinen mutta samalla jotenkin innostava aika: Voi ottaa kaikessa rauhassa niin rennosti kun vaan suinkin voi, ja hidastaa elämän tahtia ollakseen vauvan kanssa, ja enimmäkseen kotosalla tai ainakin kotikonnuilla. Se on niin ihana ajatus, ja luulen että tulen kaikin puolin nauttimaan siitä täysillä. Olen usein aina suunnittelemassa seuraavaa juttua tai jotain uutta, mutta nyt ei tarvitse tehdä sitä vähään aikaan. Vanhemmuus ja vauva-aika pakottaa hidastamaan elämäntahtia, ihan jo fyysisesti raskauden aikana, mutta viimeistään kun uusi perheenjäsen syntyy ollaan totisesti uuden äärellä.

Joskus 30 raskausviikon kohdalla aloin huomaamaan vaikeudet nukkua yhteen putkeen öisin suuren mahan ansiosta, ja joskus kyljeltä kyljelle siirtyessä saattaa iskeä närästys, joka on aivan eri luokkaa kuin aiemmin kokemani närästys (Rennie-paketti sängyn vieressä on siis erittäin suositeltavaa). Joskus sekään ei riitä, vaan paras on nousta ylös jalottelemaan jolloin vauva ehkä myös laskeutuu alemmas ja mahahapot ns. tasoittuu. Sain myös imetystyynyn käyttöön, joka toimii loistavasti mahan tukemiseen - suosittelen lämpimästi hyödyntämään, niin petiin ei tarvitse levitellä lukuisia tyynyjä. On olemassa myös raskaustyynyjä, joita voi hankkia oloa helpottamaan öisin. Selällään makaaminen on haastavaa loppuraskaudessa, jos on pään alla kolme tyynyä, se onnistuu jotenkuten, mutta liian “alhaalla” maatessaan kohtu painaa laskimoita, joka saa aikaan hengityksen salpaantumisen hetkellisesti ja näin ollen pakottaa vaihtamaan asentoa.

Vauvan hankinnat ovat tässä kirjoittavalla hetkellä jo hyvällä mallilla, on vaatetta, hoitotarvikkeita, autotuolia ja yhdistelmävaunut, sänky (kuvassa). Täytyy antaa vielä myös erityismaininta äitiyspakkauksen koko sisällöstä, siis noin iso määrä laadukkaita vaatteita - ei ihme, että pakkausta ylistetään eri puolilla maailmaa, koska onhan se ihan ainutlaatuinen. Yllätys-baby showereidenkin tiimoilta saatiin paljon upeita lahjoja, ja vauvan ekat Muumi-vaipat odottelevatkin jo kylpyhuoneessa. On jotenkin epätodellista nähdä siellä täällä kotia kaikkia vauva-juttuja: tulee niin konkreettinen olo, että hän on kohta tosiaankin täällä, myös kun taittelee kaappiin kaikkia vauvan vaatteita.

Viimeisen ultran mukaan hänen pää on laskeutunut hyvin lantioon. Kirjoittavalla hetkellä raskautta on jäljellä enää tasan kuukausi, jos hän saapuu lasketun ajan lähellä. Palailen seuraavan kerran vauvan synnyttyä ja kerron hieman uudesta arjesta ja varmaan jotakin mainitsen myös synnytyksestä. Ihana kun on taas sannut herätellä tätä blogia enemmän eloon! Kaikelle on tilansa ja paikkansa.

//Nina