Raskauden ensimmäinen ja toinen kolmannes

Koska tämä blogi on kulkenut mukana elämäni käänteissä aina vuodesta 2011 lähtien, päätin laittaa tänne jatkossa muutamia asioita myös raskauteen ja äiti-elämään liittyen! Blogi on vähän mukautunut tässä senhetkisen elämäntilanteen mukaan vuosien varrella, nyt lähivuosina se on toiminut lähinnä reissublogina, sitä ennen se oli lifestyle blogi johon laitoin vähän kaikenlaista laidasta laitaan, ja alkuaikoina se keskittyi eniten tyyliin ja muotiin, kuten jotkut teistä saattaa muistaa, ja siitä tuleekin blogin nimi jota en raaski muuttaa koska siinä vasta onkin nostalgiaa 👌

Mielestäni on vähän sääli, että blogit (tällaiset perinteiset kirjoitetut) ovat vähän kuolleet sukupuuttoon kaiken muun somen rinnalla. Nykyisin varmaan AI hoitaa muutenkin suurimman osan pidempien tekstien kirjoittamisesta, ja sanon sen vielä erikseen, että itse nämä tekstit tänne nyt ja jatkossakin raapustan, mutta toki ymmärrän jos joku luulee muuta 😀 Vain koska “kukaan” ei enää tunnu blogeja kirjoittavan saati lukevan, ei se tarkoita etteikö niitä saisi tai voisi silti päivittää. Itselleni ei kuitenkaan ole ominaista puhua kameralle vlogi-tyyliin, vaikka puhun ihmisten edessä lukuisia kertoja viikoittain joogaohjaustyössäni. Suosin silti kirjoittamista enemmän, ja tyylilleni ominaisesti päätkinkin kirjoittaa hieman raskaudestani, joka tietenkin on ollut erittäin suuri ja uusi asia elämässäni. Jaan nämä hieman sektioittain josta edetään tähän päivään. Ihan kaikkea en kerro täällä, sillä olen tykännyt pitää suuret elämäntapahtumat kuitenkin omana tietona ja perhepiirin sisällä, mutta joitakin asioita päätin silti jakaa. Aloitetaan tällä kertaa alkuraskaudella, josta jatketaan toiseen kolmannekseen, jossa olen tässä hetkessä.

Alkuraskaus, viikot 6-12 (maha kuvassa vko 11)

Tein positiivisen raskaustestin ollessani raskausviikolla 6, mikä taitaa olla aika yleinen aika testata raskaus. Testi näytti RV 3+ kun sen tein, eli verrattain ehkä myöhemmin testasin, mutta halusin toisaalta tehdä testin vasta, kun olin jotakuinkin varma siitä, mitä se tulee näyttämään. Kumppanini oli kotona ja pystyttiin heti iloitsemaan tulosta yhdessä. Tätä oltiin odotettu.

Näinä viikkoina vointini oli tosi vaihtelevaa. Jaksoittainen pahoinvointi tuli ja meni, mutta yleensä siihen auttoi jokin pieni suolainen syötävä (suolakeksi jossa ei ylimääräisiä mausteita), pieni lepohetki tai kävelylenkki raittiissa ulkoilmassa. Loppupeleissä aika pienet asiat auttoivat, sillä pahoinvointini ei ollut läheskään pahimmasta päästä. Ennen testin tekoa tunsin joissain päivän kohdissa, että tuli outo pahoinvointi ihan yhtäkkiä, esimerkiksi autossa istuessani etupenkillä, joko ajaessa tai pelkääjän paikalla. Näissä tilanteissa harvemmin tulen muutoin pahoinvointiseksi, ja ajan paljon autoa.

Jossain kohtaa mukaan tuli perinteiset aamupahoinvoinnit, jotka helpottivat hetkellisesti kun otin sängyn viereltä suolakeksin tai pari. Valitettavasti ne paheni joskus kun tein pientä aamujumppaa tai joogaa johon olin tottunut, sitten taas helpotti aamiaisen aikana, mutta ihme ja kumma aamiaisen jälkeen ne palasivat. Usein pahoinvointi pysyi yllä koko aamupäivän ajan. Iltapäivällä ja illalla voin harvoin tai en koskaan pahoin. Pahoinvointini ei juuri koskaan ollut sitä luokkaa, että olisin joutunut oksentamaan, vaan se pysyi sellaisena lievänä, jatkuvana pikku pahoinvointina, vähän kuin olisin ollut jossain vähän epämiellyttävässä laitteessa Lintsillä. Toisen raskauskolmanneksen alussa tuli eräs yllättävä, mutta onneksi ohimenevä pahoinvointihetki jolloin jouduin kerran oksentamaan, mutta onneksi sitä vointia kesti vain pari päivää.

Toinen juttu joka oli vähintään yhtä iso oire oli ilma, joka kertyi vatsaan. Ummetus oli lähes jokapäiväinen vaiva, maha ei juuri koskaan toiminut normaalisti. Hankin apteekista lääkettä tähän, mutta huomasin että paras lääke oli silti aamukahvi, joka laittoi mahan mölyt niin sanotusti liikkeelle.

Nukkuma-asennon löytäminen alkuraskaudesta ei ollut vaikeaa, sillä maha oli vielä niin pieni, että pystyin oikeastaan nukkumaan kaikissa niissä asennoissa, joihin olin tottunut, jopa “puolisammakossa” vatsallani, sillä lailla että nostin toista polvea kohti vatsaa, ja vein painopistettä enemmän lonkalle kuin vatsalle. Kääntyminen ei ollut vaikeaa ja yöunet olivat hyviä. Maha näytti vähän loivalta liukumäeltä, kun katselin sitä syötyäni. Tyhjänä ollessaan se pullotti vain ihan vähän, syötyäni se oli selkeästi normaalia isompi. Seistessä se näkyi parhaiten, istuessani vähän ja selinmakuulla ei juuri lainkaan.

Ruokailusta yleensä tähän aikaan: jotkut asiat houkuttelee enemmän, jotkut vähemmän, mikä sekin lienee aika yleistä raskausaikana. Hajut on voimakkaampia, minulla on muutenkin hyvä hajuaisti ja se totisesti on raskaana ollessa korostunut niin hyvässä kuin pahassa. Yleensä pahassa, valitettavasti 😉 Rasva on haju, joka tuntuu ikävältä, olen aiemmin pitänyt pekonista, mutta se ei enää maistunutkaan ihan samaan tyyliin ja jo haju pekonin ollessa uunissa oli hieman inhottava. Kananmunaa en myös pystynyt syömään, etenkään keitettynä, koska haju kananmunaa kuorittaessa oli liian paha 😅

Myös muut rasvaiset ruoat kuten pizza ei mennyt samaan tyyliin alas sekä hyvin mausteiset ruoat kuten chili con carne tuotti vähän hankaluuksia. Sen sijaan kevyesti syötävissä olevat jutut: pähkinät, kuivatut hedelmät, erilaiset salaatit ja tuoreet hedelmät olivat kovassa käytössä. Smoothiet maistui aamupalalla erinomaisesti. Aamupaloista parhaiten maistui leipä jossa vähän sitkoa, vaikkapa ruisleipä tai croissant. Kaupassa ollessa sai olla tosi valikoiva, sen suhteen että valitsee niitä juttuja joita mieli tekee ja myös katsoo pastöroitujen tuotteiden perään, mitä ei aiemmin koskaan ole tarvinnut tehdä. Tämä koski myös ravintolakäyntejä, sai syynätä listaa ja kysyä jeesiä tarjoilijalta.

Harrastukset pysyivät alkuraskaudessa täysin samana, poislukien vähennetyt juoksulenkit. Olen tottunut juoksemaan aamuisin, ja kun olo usein oli hieman heiveröisempi silloin, tein mielummin jotain muuta, vaikkapa pehmeämmän joogaharjoituksen tai kävelylenkin. Talviuintia jatkoin normaaliin tapaan kerran viikossa, ja sainkin neuvolasta tiedon, että se on turvallista mutta hyvä lopettaa viim. raskausviikolla 26 tai jos tulee jotakin tuntemuksia. Työni ollessa fyysistä enimmäkseen, saan hyvät liikunnat jo sitä kautta viikon aikana, joten omat harrastukset on pitkälti juurikin aamujoogat, joskus studiotunnit, avantouinti sekä kävelylenkit ja satunnainen patikointi.

Psyykkisesti raskaushormonit ovat kyllä ihan real deal, ainakin omalla kohdallani. Jotkut jutut jotka ei aiemmin olisi ärsyttäneet, vaikkapa liikenteessä ajaessa, ärsytti nyt monin verroin enemmän. Mieli tuntui ailahtelevan tuon tuosta, eikä sitä voinut mitenkään kontrolloida tai estää, se on fysiologinen tosiasia ja jopa vähän pelottavakin juttu. Toisaalta kyyneleet olivat yhtä herkässä ja jokin joka aiemmin olisi itkettänyt ehkä vähän itketti nyt oikein kunnolla. 

Muutoin oli outo tunne, kun ei ollut vielä käynyt ekassa ultrassa mutta tiesi, että pieni ihminen kasvaa sisälläni. Ajatuksia siitä, millainen hän tulee olemaan, rupesi syntymään päässä. Ekassa raskaudessa kaiken ollessa uutta, on myös tämä ehkä isoin yksittäinen asia, joka kulki mukana päivästä toiseen. Ollessani yksin saunassa kerran mietin, etten ole täällä yksin, vaan tunsin vauvan läsnäolon kaiken aikaa minne ikinä suuntasinkin.

Keskiraskaus, viikot 13-27 (kuva yllä viikolta 15)

Raskaus konkretisoitui toden teolla, kun viikko 13 käynnistyi heti ultraäänellä. Johon meno oli kyllä kieltämättä elämäni jännittävimpiä kokemuksia - mutta klinikalle saavuttuamme, tuntui että jännitys raukesi, kun se koko tilanne tuntui niin luonnolliselta. Vauva liikkui vilkkaasti ja oli kiva huomata, että kohdussa oli noinkin paljon liikehdintää, vaikkei päällepäin huomaa vielä liikkeitä vatsapeitteellä, vaikka vatsa pullottaakin viikko viikolta enemmän.

Ruokahalut palasivat tässä ajanjaksossa lähes normaaleiksi, ja aamupahoinvointi oli enää lähinnä satunnaista, kun se aiemmin oli säännöllistä. Tuntui myös että energiaa oli yleisesti vähän enemmän - alkuraskaudessa päivä jossa tapahtui paljon saattoi olla rankkakin, mutta nyt suurin osa asioista luonnistui helposti. Myös kunnon aamujoogat ja kävelylenkit palasi repertuaariin, tosin lenkit vähän lyhyempinä liitoskipujen takia, jotka alkoivat vähitellen, ja joihin auttoi vähän lantionpohjalihasten treenaaminen.

Pientä päänvaivaa tuottava asia oli sopivan nukkuma-asennon löytäminen; kun maha alkoi enemmän tulemaan esiin, ei voinut enää nukkua ihan niissä tutuissa asennoissa, jotka vielä alkuraskaudessa olivat mahdollisia. Polvien väliin sai asettaa tyynyjä ja muita apuvälineitä, jotta sai tukea asentoihin, jotka vaihtelivat oikean ja vasemman kyljen välillä. Selälläni en nuku muutenkaan paljon, ja kun vatsallaan ei voi olla, jää enää nuo kaksi vaihtoehtoa jäljelle. Vähän enemmän tuli herättyä yön aikaan kuin normaalisti, aina kun asennon vaihto tapahtui, ja sitä sai vähän aikaa hakea, jotta maha jäi hyvään asentoon. Luulen myös että vauva vaihtoi välillä kylkeä minun mukana, ja tämä tuntui pienenä “kouraisuna” vatsassa. Keskiraskauden edetessä huomasin, että paras tapa saada tukea mahalle on asettaa tyynyjä kaksin kappalein molempien kylkien alle, ja tyynyt saa olla vähän isompia, jotta voit asettaa ne myös jalkojen väliin tarvittaessa.

Toisen raskauskolmanneksen alussa oli myös aika toiselle neuvolakäynnille, joita raskausaikaan (ja lisäksi vielä vauvan syntymän jälkeenkin) kuuluu useita. En ollut aiemmin tietoinen, että neuvolakäynnit jatkuvat niin pitkään vielä synnyttämisen jälkeen mutta on kyllä ihan mahtavaa, että jatkuu. Nimetyn tukihenkilön kanssa on aina mukava päivitellä kuulumisia ja kysellä kysymyksiä henkilöltä, joka ei ole perheenjäsenesi, kumppanisi tai sukulaisesi. Saimme tällä käynnillä myös kuunnella vauvan sydämen sykettä, joka oli niin kaunis hetki aiemmin ultrassa käymisen lisäksi.

Täytyy myös todeta tässä kun aiheen äärellä ollaan, miten mahtava asia on, että saamme näin paljon tukea ja apua Suomessa raskausajalle ja lapsiperhearkeen siirtymiseen. Tuntuu siltä, ettei koskaan ole yksin, ja vaikka olisikin vauvan kanssa yksin, on aina joku jolle jutella. Tuntuu erittäin etuoikeutetulta saada kaikki nämä palvelut ilmaiseksi, näin usein ja näin korkealuokkaisina. Ja jos olisi tai tulisi ongelmia, niihin on saatavilla apuja. Toiselle neuvolakäynnille täytin voimavara-testin, jossa kyseltiin elämän tukipilareista ja yleisestä psyykkisestä voinnista. Jos nämä ei olisi mallillaan, olisi tähänkin saanut tarvittaessa tukea ja apua. On tosi huojentavaa tietää, että apu, tuki ja informaatio on aina lähellä.

Maha viikolla 21

Muutoin, olen huomannut tässä raskauden edetessä sen positiivisen asian, miten kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa elämääsi, kaikin puolin hyvin tavoin. Syön todella terveellisesti raskausaikana: minulla on ollut oikeastaan koko aikuisikäni todellinen sweet tooth, olen lähes päivittäin etenkin iltaisin syönyt jotain makeaa kuten suklaata tai karkkeja. Kun raskaus alkoi, minimoin herkut vaan viikonloppuun, mikä kyllä on vaikuttanut yleiseen mielialaan ja vireyteen. Vaikken ollut mikään herkkujen ahmija aiemmin, niin kyllä tuon eron huomaa jo kun malttaa olla arkipäivät ilman. On jotenkin juhlallisempaa sitten kun “saa” syödä herkun vs. kun se on aina ulottuvilla. Tämän lisäksi olen syönyt huomattavasti enemmän sekä vihanneksia että etenkin hedelmiä. Ilta-herkut olen korvannut yleensä joko pähkinöillä tai juurikin tuoreilla tai kuivatuilla hedelmillä.

Mietin muutenkin enemmän mitä syön ja milloin: raskaana ei voi jättää liian pitkää taukoa ruokailujen väliin, sillä se kyllä tuntuu kehossa ja mielessä negatiivisesti. Joten olen lisännyt yhden kunnon välipalan joka päivään ja mukana kulkee aina jotain pientä purtavaa, ja nyt vatsa pysyy kylläisenä paremmin ja energiataso tasaisena. Aiemmin saatoin kärvistellä turhan pitkään esimerkiksi ennen lounasta tai illallista. Kalan ollessa suositeltua vähintään kerran-pari viikossa raskausaikana, olen tässäkin asiassa aiempaa tarkempi: aiemmin saattoi mennä muutamakin viikko, ennenkuin kalaa ilmestyi lautaselle. Näitä ravintoasioita on jotenkin helpompi arvottaa, kun teet kaiken jonkun muun puolesta - ihmisen alun, joka kasvaa sisälläsi. Itselleen on helpompi vetää heiveröisempiä rajoja ja myös lipsua niistä, vaikka ravintosuositukset pitäisi aina olla ajankohtaisia. Tämä on yksi isoimpia asioita, joita toivon elämässäni säilyvän myös raskauden jälkeen.

Toinen asia jonka olen huomannut lisääntyneen merkittävästi raskausaikana on itsemyötätunto. Olen harjoitellut tätä buddhalaisen Metta-meditaation kautta tietoisesti vuodesta 2021, mutta kuitenkin, vain raskaus on toden teolla sitä lisännyt. Olen vaatinut itseltäni paljon oikeastaan koko aikuisikäni, ja raskaus on todellakin osoittanut, miten itsensä voi päästää itseasiassa aika useinkin hieman helpommalla, ja miten vähempikin on kyllin hyvä. Se on ollut sekä vapauttavaa että huojentavaa. Minulla on tässä vielä toki työnsarkaa, mutta kyllä minä ehdottomasti sanoisin, että olen rennompi itseäni kohtaan näinä päivinä. Kun oppii rentouden itseään kohtaan, osaa sitä myös hiljalleen olla rennompi muita kohtaan. Näitä asioita on hyvä harjoittaa myös muutoin, eikä jättää vain raskausaikaan tai eläkepäiviin.

Ammattini puolesta raskaus ei ole vaikuttanut muuhun kuin ehkä yleiseen jaksamiseen, kehon rasittuessa aiempaa helpommin ja nopeammin. Alussa pahoinvointi haittasi hieman, mutta lähinnä omaa harjoitusta, sillä omat ohjatut tunnit sijoittuvat usein iltoihin jolloin olotila oli poikkeuksetta parempi.

On ihana huomata vauvan liikkeitä päivittäin, kun ne aiemmin tuntui vain satunnaisesti ja harvakseltaan. Viikosta 17 eteenpäin liikehdintä on lisääntynyt jatkuvasti, ja pieni heilahtava/väpättävä tunne mahan pohjassa on vaihtunut ihan kunnon potkuun, ja voi jo melkein erottaa, että kyse oli jalasta. Olen myös ollut huomaavinani vauvan pään ja tunnen milloin se on missäkin kohtaa vatsaa. Potkut tulevat usein pienissä rykelmissä pitkin päivää ja melkein poikkeuksetta silloin kun olen makuuasennossa, mutta yhä useammin ne tuntuvat myös istuessani.

Palaan uusien kertomusten kanssa viimeisen raskauskolmanneksen edetessä, toivottavasti vielä ennen vauvan syntymää! Hurjan pitkä kirjoitelma ja kiitän jos jaksoit lukea tänne asti 😄