Jambo Bwana - Tanzania Ngorongoro NP & Zanzibar part two

Hyena

Jellonat

Toinen safaripäivä valkeni Ngorongoron kansallispuistossa (minun on aina copy - paste - toiminnolla laitettava tuon kansallispuiston nimi joka paikkaan, sen verran vaikea on kirjoittaa saati vielä lausua oikein) 😅. Tämä on rankattu maailman kahdeksanneksi ihmeeksi ja on Unescon maailmanperintölistalla, enkä yhtään ihmettele. Auringonnousu kraatterin reunalla pilvien seassa oli jotain mitä en todennäköisesti koskaan tule unohtamaan. Jos eka päivä oli uskomaton, tämä toinen safaripäivä oli vielä astetta mahtavempi. Oli aika mahtava tapa aloittaa normi tiistaipäivä ajelemalla alas kraatterin reunaa kansallispuistoon seurailemaan paikallisten villieläinten uuden päivän koittoa. 

Auringonnousu kuvattuna hetkeä ennenkuin ajoimme alas kansallispuistoon. Vaikka todella lämpimästi tätä ihmettä suosittelen kohteena jokaiselle, täytyy kuitenkin todeta että tiet jotka vie sinne ei ole heikkohermoisille, nousut ja laskut ovat nimittäin sellaista kaliiberia että saattaa heikompia heikottaa, myös allekirjoittanutta. Tiet ovat myös kapeita ja korkeutta on ihan mukavasti, eikä teillä ole (Afrikkalaiseen tapaan) minkäänlaista aitaa tai suojamuuria. On siis vain ristittävä kädet ja toivottava parasta.

Esimerkkinä pari tilannetta joissa lievästi sanottuna pelotti: Kraatterilta alas ajettaessa hyvin kapeaa tietä johon juuri ja juuri mahtui limittäin pari safariautoa, ja tällöin autolla oli vauhtia 80 km/h. Toinen tilanne jossa jeepin moottori ylikuumeni ja jouduttiin pysäyttämään ajoneuvo keskelle kiemurtelevaa ja hyvin jyrkkää ylämäkeä. Kuskimme alkoi kaatamaan vettä moottoriin, joka auttoi meitä vähän eteenpäin mutta 15 min aiemmin nähtyämme buffaloiden suuri vaellus kansallispuistossa en voinut olla miettimättä, että mitä jos - tyyppisesti yksi niistä yllättäisikin kuskimme pusikoista. Mitään ei kuitenkaan onneksi sattunut ja päästiin jatkaa matkaamme ylämäkeen.

Tarkkasilmäiset saattavat bongata kuvista kirahvin tai pari!

Ja tässä toinen absurdi juttu, joka tapahtui toisena safaripäivänämme. Herra baboon (yllä) pääsi yllättämään ja hyppäsi avoinna olleen safari-auton ikkunan läpi pelkääjän paikalla olleista eväslaatikoista varastamaan parhaat päältä, eli liharullan, josta sain kuvatodistettakin herran herkutteluhetkestä. Alfauros nautti täysin siemauksin hyvistä eväistä. Se hänelle suotakoon, kun noin tulla tupsahdamme hänen reviirilleen, niin oli tämän jälkeen puntit niin sanotusti tasan.

Huom: paviaanin vieressä makaa puoliksi syöty bush baby (en tiedä suomenkielistä sanaa tälle eläimelle, mutta pieni isosilmäinen otus kyseessä). Tämä jäi kakkoseksi kun eväät löytyi autosta.

Hetkeä ennen H-hetkeä, paviaani odottaa oikeaa tilaisuutta ja aikaa iskeä.

Lintujen väriloistoa oli kiva seurata. Nämä linnut tulivat hyvin lähelle, sattuneesta syystä, koska meillä oli silloin evästauko ja ostimme pikkukioskista suklaata ja kahvia. Olikin ihan mielenkiintoinen kahvitauko, kun viereisessä pienessä lammessa kuului välillä virtahepojen huokaisuja. Olit välillä unohtanut että ne majailevat lammessa, kunnes vetten alta kuului taas jotakin tuhinaa.

Parasta Tansanian matkalla oli kyllä kulttuurin näkyvyys ja mielenkiintoiset kohtaamiset paikallisten kanssa. Harva se ilta oli jotain happenkinkia joko omalla hotellilla tai naapurissa. Tässä meneillään perinteinen Arikkalainen tanssi - ja rumpushow, jossa ikäänkuin jodlataan ja huudetaan musiikin tahtiin.

Kirjoittelin ekassa Sansibar - kirjoituksessa hieman sen rannoista, tässä Paje beach yllä, jossa on mitä mahtavimmat tuulisurffaus-mahdollisuudet jos olet vesiurheilun ystävä. Tosin tälläkin rannalla tulee ottaa huomioon vuorovesivaihtelut jos mielii merelle. Käytiin kokeilemassa lautasurffausta, ajatuksena oli päästä foil - boardia kokeilemaan mutta tämän taitaminen olisi vaatinut vielä toisenkin oppitunnin. En ole koskaan ns. purjeen kanssa surffaillut joten oli tosi kiva, joskin fyysisesti vaativa kokemus.

Jozani forest, Sansibarin tunnetuimpia luonnonpuistoja jossa red monkey - apinalaji elelee ja juoksentelee vapaana. Tässä yllä mangrove - metsä, minkä näkeminen oli tosi ainutlaatuinen elämys. Taksikuskimme hotellilta ystävällisesti ajoi meidät tänne Jozani - vierailun jälkeen, hänen mielestään tämä oli yksiä upeimpia paikkoja saarella rauhoittumiseen. Emme todennäköisesti olisi tätäkään löytänyt ilman paikallisen mukanaoloa. Mangrove - puut imevät vettä juuriinsa, ja tämä suojaa Sansibaria m.m. tulvilta.

Kendwa beach, jonka auringonlasku oli mitä mielettömin kokemus todistaa.

Saarella koettiin uskomattomia ruokaelämyksiä, parhaimpia oli ehdottomasti aiemmassa postauksessa mainittu Stone Town - pääkaupungin Emerson on Hurumzi - arabi/swahili kattoravintola, oman hotellin mahtavat merenelävät ja tämä yllänäkyvä The Rock Restaurant. Ravintola on tosi tunnettu ja suosittu, ja aika uniikki kokemus jo itsessään koska pääsimme kävellen ravintolaan mutta korkean vuoroveden takia emme olisi päässeet pois ilman venekuljetusta, sillä tällöin ravintola on vetten päällä täysin.

Joskus hyvin suosittujen ravintoloiden joissa on lokaatio kohdillaan sattuu käymään niin että ruoka ei ole priimaa, mutta tämä ei päde The Rockiin: söin siellä varmaan yksiä elämäni parhaita pasta-aterioita, luulen että Veronassa olen ainoastaan yhtä hyvää pastaa aiemmin syönyt. Tämä oli hummeripasta arrabiata - tyylisessä tomaattikastikkeessa. Raviolit jossa oli spirulinaa täytteenä oli myös mielenkiintoisia. Yksi pääkokeista on Italialainen, joten voit luottaa siihen että pasta-ateriat on mahtavia.

Afrikanmatka jätti kyllä sellaiset fiilikset, että voisin ehdottomasti koluta vielä manteretta enemmän, sen verran mielenkiintoinen kulttuuri. Olen matkan jälkeen seurannut Youtubesta Nigerialaisia dokumentteja, jossa tutkimusmatkailija tekee reissuja sinne ja kokee erityylisiä maailman kolkkia joita kohtaan monilla on tiettyjä ennakkoluuloja. Minun kokemus Tansaniasta on päällisin puolin ystävälliset ja lämminhenkiset ihmiset ja ainut paikka jossa oli vähän levoton meno oli pääkaupunki Stone Town, siellä missä ei ollut turistimenoa ja hotelleja. Suosittelen avoimin mielin kokeilemaan Afrikkalaista kohdetta, saatat yllättyä tosi positiivisesti. Tansanian charmi on kyllä siellä ihan normikylissä, myös Sansibarilla, esimerkiksi paikallisten kokoontumiset yleisen telkkarin äärelle katselemaan futista, koska kaikilla ei läheskään ole telkkaria kodissaan. Myös liikennevalojen puuttumattomuus on mielenkiintoinen juttu, sillä ruuhkaiselle tielle saattaa yhtäkkiä ilmestyä kokonainen koululuokka tai vaikka lehmälauma, ja tämä sekoittaa heti liikennettä. Tavaroita kuskataan pään päällä. Naiset ajaa harvemmin autoa, se on enemmän miesten heiniä, ainakin mitä Sansibarilla huomasin.

//Nina