Paluu kesämaisemiin, osa kaksi

Jokaiseen kesään pitää kuulua rennon oleskelun lisäksi myös jokin joka hieman haastaa kroppaa ja mieltä. Jos se viime kesänä tarkoitti lähes 50 km pyörälenkkiä Etelä-Savon jylhän lievästi sanottuna mukkuraisten mäkiteiden Puumalassa, oli se tänä vuonna 15 km suppilautamatka Väliväylän melontareittiä pitkin. Tämä reitti sijaitsee ja kulkeekin kesämökkimme ohi, on kulkenut viimeiset 30 vuotta kun mökki on ollut perheeni omistuksessa, mutta koskaan ei ole aiemmin tullut pieneen mieleenkään lähteä pikku reissulle. Mutta kuten niin monen muun asian kanssa, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tänä kesänä siis pakattiin vedenpitävät reissusäkit täyteen muonaa ja juomaa ja lähdettiin matkaan. Ja sekös on monia jo ihmetyttänyt oikein kunnolla, mutta totuus on että hengissä selvittiin tästä(kin) koettelemuksesta, vaikka pakko myöntää että varmasti aidolla retkikajakilla tuo matkanteko olisi ollut hivenen mukavempaa, suppilaudat kun ei ole ensikädessä tehty kilometrikaupalla reissailuun. Lisää matkasta alempana!

Kuten jo viimeksi totesin, kesä-Helsinki on kyllä todella upea ja kiva kohde (ja ei se mikään varsinainen kohde olekaan vaan kotikaupunki, hehe). Tarkoitan lähinnä että Helsingissä on upeita retkikohteita etenkin kesäisin ja nimenomaan pyöräilyyn mutta myöskin patikointiin. Yksi niistä on muun muassa tämä pikku saari Kruununhaan ulkopuolella, Tervasaari. Jää varmasti monelta kokonaan huomaamatta, mutta on tosiaankin retken arvoinen esim. ravintola-visiitille Savuun, joka taitaakin olla saaren ainut ravintola mutta sitäkin viihtyisämpi.

En voi tehdä kesä-throwback-kirjoitelmaa mainitsematta ja esittelemättä vuoden Siilikuvia! Olin todella häkeltynyt, miten lähelle siiliä tällä erää pääsinkään ja sain napattua lähikuvia oikein olan takaa friendly hedgehogista. Viimeksi kun olen päässyt näin lähelle siiliä on varmaan ollut vuosi 2018 ja Tokion Hedgehog caféssa vierailu. City-siilit majailevat vielä kaiken lisäksi aivan kotinurkillamme pusikoissa, niitä kuuluu vieläkin siellä rapistelevan illan hämärtyessä. Tässä oli myös ilta mutta kuvat on valoisia kun oli keskikesä.

Jos yllänäkyvä oli vuoden siilikuva, on nämä vuoden kuu-kuvat puolestaan. Muistan talvella joskus mökillä kuvanneeni myös kuuta mutta ne ei onnistuneet ihan näin hyvin. Tämä kuva otettu Paraisten saaristossa heinäkuisena yönä. Kivana bonuksena myös pohjantähti pääsi kuvaan mukaan.

On ne oman kesämökin läheiset hoodit vaan ne kaikista parhaimmat, ja kuuluvat joka kesään. Tämän kesän repertuaariin kuului myös järveen pulahdus hieman tuon yllänäkyvän kuvan ottohetken jälkeen, onneksi jätin kameran siihen paikkaan muuten ei olisi ehkä enää ollutkaan toimivien kirjoissa. Tosiaan piti hieman testata rajojaan ja tuli hypittyä kiveltä kivelle, ja tasapainohan siinä petti. Täytyy sanoa kyllä että joskus tekee tosi hyvää pulahtaa ihan tahattomasti järveen, tulee ensi-v...tutuksen jälkeen kenties päivän parhaimmat naurut - suosittelen, kunhan ei itseään satuta (ja jos on jossain jossa pääsee nopeasti vaihtamaan kuivat vaatteet ylle)😅

Sup-lautaretken maisemien kirjoon kuului m.m. komeat kosket sekä hienot kanjoni-tyyliset maisemat ja isommat järvenpätkät. Missään vaiheessa ei ollut yksitoikkoista maisemaa, vaan ne vaihtelivat alati ja pysyi mielenkiintoisena. Matkan varrella oli luonnollisesti paljon levähdyspaikkoja, ja välillä lautaa sai tosiaan kannella. Tätä Väliväylää pääsee aina Lappeenrantaan asti, joten jos on teltta tai muu yöpymismahdollisuus, tässä olisi ihan mielenkiintoinen reissunpätkä. Suomen luontokohteet ei vieläkään tunnu loppuvan ja aina ne yllättää upeudellaan. Talvella olisi mahdollisesti tarkoitus mennä taas tekemään Lappia hieman tutummaksi, tämä on yksi suunnitelma. Viime vuoden kaamosaika mökkimaisemissa kyllä sykähdytti sen verran, että olisi kiva kokea kaamosaika ihan oikeasti siellä missä se todellisuudessa on.

Souturetki ja peilityyni järvi!

Toinen ihan mahtava retkikohde Helsingissä: Vartiosaari, tästä kuulin vinkkiä jo viime kesänä eräältä melontaoppaalta, ja tänne(kään) ei tietenkään voinut mennä helpointa reittiä eli autolla tai pyörällä Laajasalon lossille ja yli, vaan vuokrasimme kuin vuokrasimmekin soutuveneen ja menimme sillä matkaan. Ei mitään ongelmaa, mutta hieman loppumetreillä meinasi usko loppua kun merenkäynti oli yltynyt. Kuinkas kuitenkin tämäkin päättyi, selvisimme ehjin nahoin takasin koti-laiturille.

Vartiosaari on aivan mahtava luonnonhelmi Laajasalon kupeessa. Siellä on muutamia siirtolapuutarha-tyylisiä pikkumökkejä. Maisemat ovat mielettömät itäpuolelta.

SUP-retkeltä ei nähtävästi voinut olla liikaa kuvamateriaalia. Kesä 2021 tarjoili kyllä kaikkeudessaan paljon elämyksiä ja menoa Suomen suvessa, jo toinen kesä putkeen kotimaan kamaralla eikä lainkaan tämä menoa päässyt latistamaan, päinvastoin. Ei myöskään haitannut, että syksy saapui kun kesä oli kuitenkin lämmin ja tuntui suhteellisen pitkältä, vaikka se hieman seinään loppui. Ei siis muuta kun seuraavaa elämystä ja seikkailua odotellessa, missä ja milloin ikinä se koittaakaan.

//Nina