Miksi aloitin joogan harrastamisen + treenirutiinit

Olen kuten moni jo tietääkin aiemmin jakanut monenlaisia kertomuksia blogissa joogan matkastani. Postauksessa ‘Joogan merkityksestä elämässäni’ kerroin lähinnä siitä, mitä joogamatkani oli siihen mennessä (syksy 2019) minulle merkinnyt elämässäni, sen jälkeen kirjoitin meditaation merkityksestä päiväni kulkuun, mantraamisesta joogaharjoitusten yhteydessä, unen tärkeydestä ja hetkeen pysähtymisestä. Ja nyt olisi puolestaan vuorossa kertomus siitä, miksi tämän kaiken aloitin eli miksi aloitin joogan harrastamisen! Ps. kaikki edellämainitut, aiemmat sarjan postaukset olen koonnut Nina Who-sivulle blogin yläpalkissa.

En ole koskaan ollut mikään himoliikkuja-tai urheilija. Itseasiassa teini-vuosinani tuli kyllä liikuttua aivan häpeällisen vähän ja olenkin myöhemmin toivonut löytäneeni joogan jo aiemmin, mutta parempi kai ‘myöhään’ kuin ei milloinkaan voisi tokaista tähän. Teinivuosiini ei oikeastaan kuulunut mitään todella pitkäaikaista liikuntaharrastusta. Kävin paikallisessa sählykerhossa kerran viikossa ollessani noin 16-17 vuotias, 14-15 vuoden iässä taas showtanssitunneilla ja noin 8-12 vuoden ikäisenä (muistaakseni) kävin ratsastamassa, mutta allergiani takia tästä muodostui enemmän kärsimys kuin nautinto vaikka hevosista kovasti pidinkin (tänä vuonna löysin vähän takaisin ratsastuksen maailmaan ja huomasin ilokseni allergian hälvenneen, ainakin ulkona ollessani). En koskaan itse halunnut väkisin harrastaa mitään erityistä, menin enemmän perheen ja kavereiden säestyksellä harrastuksiin mukaan. Olin enemmän luova ja täytin aikani mielummin erinäisten leikkien, itsekeksittyjen lehtien ja kirjojen kirjoitteluun, radiokanavan ylläpitämiseen, telkkarisarjan kuvaamiseen yms. asioihin. En tuntenut, että mikään urheilulaji liiemmin kutsui minua puoleensa, mutten tästä huolimatta ollut ylipainoinen tai mitään sellaista, minulla on aina ollut hyvä kestävyys ja liikkuvuus ja ennen kaikkea notkeus, josta oli hyötyä joogan aloitettuani. Pienenä tykkäsin kyllä kiipeillä seiniä pitkin jos sen niin voi tokaista, siis niin että jalat kipuaa vastakkaisia ovenkarmeja pitkin tai vain yhtä ovenkarmia pitkin käsillä ja jaloilla, eli vähän oli akrobaattisia taipumuksia jo tuolloin. 

17-vuotiaana ostin ensimmäisen salijäsenyyteni, siskoni kävi LadyLinella ja se olikin ihan uusi juttu Porvoossa silloin, joten päätin kokeilla heidän sisäliikuntatuntejaan. Kävin aika ahkerasti m.m. spinningissä ja reisi-vatsa-pakaratreenissä (tuolloin nimeltään RVP, tästä treenistä tykkäsinkin eniten ja se muistuttaa vähän joogaa joten makes sense). Kokeilin myös muita liikuntamuotoja kuten spinningiä, zumbaa ja Bodypumpia, mutten saanut mistään oikeastaan sellaista kunnollista koukuttavaa efektiä, mutta oli kiva liikkua ja käydä kuntokeskuksessa, vaikkakin myönnän että paras hetki oli treenien jälkeinen infrapunasaunassa-tai solariumissa vietetty hetki. ;) (tätä voi verrata nykyisen joogan shavasanaan/loppurentoutukseen, vaikka se ei olekaan joogan paras hetki vaan treeni itsessään on jo niin hauskaa). Kun pääsin täysi-iän tuomaan huumaan, kas kummaa niin ei enää urheilut kiinnostanut samalla tavalla vaan kaikki aika meni baari-elämän hurmokseen ja kavereiden kanssa hengailuun kahviloissa ja shoppaillessa. Sanotaanko näin että urheilu oli todella toissijainen juttu, tai tarkemmin sanottuna mappi Ö:ssä lojuva turhake tuohon aikaan elämästäni. Tämä oikeastaan jatkui monta vuotta, salijäsenyys oli on off-tyylisesti päällä sillä välin ja välillä kävin enemmän, välillä vähemmän näillä minua eniten puhuttelevilla tunneilla siellä. Jossain vaiheessa, taisi olla vuonna 2012, aloitin juoksemisen ja aika hyvin pääsin siihen kiinni ja se on vieläkin kyllä osa elämääni ja liikuntarutiiniani. 

Se suurin syy siihen, miksi aloitin joogan ja miksi koen sen itselleni tärkeäksi on kai se minun sisälläni aina kytenyt pieni rauhattomuus. Joogan avulla olen löytänyt niin mahtavalla tavalla rauhan, kärsivällisyyden ja no, sisäisen seesteisyyden, ei kai sitä muulla sanalla voi kuvailla. Jooga on tuonut elämääni työkalut käsitellä rauhattomuutta ja levottomuutta,  sitä olotilaa kun head and mind is all over the place, ja työskentelemään pitkäjänteisemmin tavoitteiden eteen oli se sitten yksityis- tai työelämässä. Vuonna 2014 käytyäni ensimmäisellä joogatunnillani huomasin miten harjoitus tuo rauhallisuutta kiireiseen opiskelurytmiin - se toimi ikäänkuin pakomatkana kiireisen arjen keskeltä rauhan tyyssijalle ja rentoutti stressaantuneen mielen. Uskon että nimenomaan kiireisessä työssä sitä arvostaa vapaa-aikanaan entistä enemmän hitaiden asioiden tekemistä, minun kohdallani hitaan urheilun suosimista ja vaikkapa kokkailua vähän pidemmän kaavan mukaan. Myös jos olen käynyt vaikkapa juoksulenkillä tai tehnyt muuta sykettä nostavaa treeniä niin tykkään viimeistellä tämäntyylisen jumppatuokion tasapainoittavasti joogaharjoituksella.  Välillä fiilistä löytyy dynaamisempaan ja vahvuutta vaativampaan harjoitukseen, tällöin valitsen vinyasa flow-tai power flow-joogaharjoituksen, myöskin sellaisia joissa tehdään inversioita ja haastavampia asanoita. Myöskin mahtava sykettä nostava treeni on yoga with weights, käsipainoilla tehtävä vinyasa flow - lisää tosi hyvin haastetta.

Tällä hetkellä harjoittelen crow pose - asanan taitamista (bakasana, tästä pääsee hyvään opastukseen siihen liittyen) ja opin jo tänä vuonna headstand against a wall sekä joogatuolin avulla päälläseisontaa (en vielä ole oppinut sitä ilman mitään lisävarustusta, eli aito tripod headstand, mutta sinnepäin olen menossa).  Lisäksi onnistuin wide-legged forward fallin (leveähaarainen eteentaivutus?) tehdessäni saamaan pääni lattiaan, paikka johon en vielä kaksi vuotta sitten päässyt lähellekään ja tässä onkin se joogan paras anti: kehityt jatkuvasti etkä missään nimessä ole heti valmis, hyväksy se! Tämä on edelleenkin se suurin syy miksei ihmiset uskalla aloittaa joogan harrastamista lainkaan, koska kuvitellaan että se on vain valmiiksi notkeille ja taipuvaisille ihmisille. Tämä on todella väärä uskomus ja kenties suurin myytti, mitä joogan uskomuksiin tulee.  Jooga kuuluu kaikille - kannattaakin lähestyä harrastusta vaikka niin että se on 70% mielen ja 30% kehon harjoitusta eikä toisinpäin, koska se todellakin on mielen harjoitusta vähintäänkin yhtä paljon kuin fyysinen jollei reilusti enemmänkin. 

Joogassa on ensiarvoisen tärkeää keskittyä omaan harjoitukseen eikä seurata muita huoneessa olijoita: harjoituksen idea menee kokonaan hukkaan jos keskityt siihen miten notkeita muut on. Toinen uskomus liittyy sitten vastavuoroisesti kenties siihen, että jooga on tosi henkinen harjoitus ja sinun tulee olla henkisesti orientoitunut sen aloittaaksesi. Toinen myytti! Ei todellakaan tarvitse, jooga on aikaa itsellesi ja omalle mielellesi ja kehollesi, siihen ei tarvitse liittyä intialaisia hengellisiä mantroja tai chakraa jos et niin halua. Joogaa on niin paljon erilaista joten valitse itseäsi puhutteleva muoto. Nyt mentiin vähän aiheen sivusta, takaisin omiin joogarutiineihin. Toisaalta taas venyttävä ja rauhallinen tunti on mieleeni välillä, tuolloin kallistun yin-joogaan tai käyn ohjatulla slow ashtanga- tunnilla (esimerkiksi Shakta joogakoulussa Kalasatamassa on 1,5-2h kestäviä rauhallisemmanpuolisia joogaharjoituksia, heillä on Porvoossakin studio ja monella muulla paikkakunnalla Suomessa.) 

Edellinen ohjattu tunti jota kokeilin oli aerial yoga eli ilmajooga, joka rantautui Suomeen muutama vuosi sitten ja sen suosio on kasvanut huimasti. Siinä voi treenata juurikin inversioita turvallisesti silkkikankaaseen käärittynä, mikä on alue jossa haluan kehittyä eli todella tervetullut lisä treenikalenteriin.  Joogasuuntautumisia on ihan mielettömästi nykysin ja tuntuu että niitä tulee lisää jatkuvasti/niistä kehitellään uusia trendejä ja alalajeja. Kuitenkin jooga pohjautuu ikivanhaan intialaiseen traditioon ja ayurvedaan, muinaiseen lääketieteeseen. Joogamuotoja joita olen tähän päivään asti kokeillut on vinyasa yoga (jolla aloitin), hatha ja bikram yoga, yin yoga, rauhallinen astanga, ja juuri ilmajooga. Jos kiinnostaa nähdä mihin astangajoogit parhaillaan pystyvät, kannattaa tsekata My Dharma - dokumentti Youtubesta - olin melko häkellyksissä jo ensimmäisen kahden minuutin ajan kun tuota katselin. 

Ystäväni ovat kyselleet, kuinka usein ja miten pitkiä joogasessioita tulisi harjoittaa aloittelijana. Aloitin itse noin kahdella puolen tunnin tai kolmella 20 min venyttävillä harjoittelulla per viikko alkuun, tai vaihtoehtoisesti kerran viikossa 1-1,5h harjoitus. Huomasin kuitenkin että saadaksesi parhaat hyödyt irti harjoituksesta on parempi hajauttaa 2-3 harjoitusta pitkin viikkoa eli ei keskittyä liikaa harjoituksen pituuteen vaan ennemmin säännöllisyyteen alkuvaiheessa ja jos aika on kortilla. En koskaan fokustoitunut vaikeiden asanoiden tekoon alkuvaiheessa, oleellista on päästä rytmiin sisälle ja tunnustella miltä jooga tuntuu kehossa mielummin kuin miltä se näyttää. Notkistut ajan mittaan ja voi hitaasti alkaa syventyä asanoihin. Nykysin harjoittelen 3-4 tuntia per viikko ja tähän lasken mukaan pranayama-eli hengitysharjoitukset jotka kuuluvat jokaiseen joogatuokioon. Nykyisin kun olen kehittynyt niin uskallan myös vähitellen kokeilla uusia ‘siistejä’ asanoita, mutta näissä tietenkin kärsivällisyyttä valellen.

//Nina