Summertime 2023 - osa kaksi: länsi-Suomi & Lappi

Kesälomakuvat osa kaksi luvassa tällä erää 🙌 tapahtumat tulee nyt käänteisessä järjestyksessä, Lapin kuvat piti tulla ekaksi mutta latautuivat nyt tänne blogiin uusin ensin - järjestyksessä joten näillä mennään.

Kolmas lomaviikko meni saaristomaisemissa, yllä Korpo-visiitiltä kuvia. Olen käynyt muutamaan otteeseen Nauvossa niin oli tosi mukava kokea ulkosaaristoa enemmän. Saariston rengasreittiä en ole kokenut vaan tehnyt päiväretkiä eri saarille länsi-Suomen archipelagossa. Nauvon ja Korppoon lisäksi olen käynyt Brännskärissä joka oli huikea paikka, tarkoituksena olisi ensi kesänä suunnata sinne Glamping-lomalle, sinne on rakennettu ihan uusia majoituspaikkoja. Utö ja Houtskari olisi myös mukavia kohteita, nämä menee myös tulevaisuuden suunnitelmien listalle.

Korpo oli kuin mini-Ahvenanmaa, paljon samantyylisiä maisemia näkyi. Varsinkin Korpoström - satama-alue oli kuin Sjökvarteret Ahvenanmaalla pienoismuodossa. Tosi viehättävä paikka, ainut miinus oli ruoka-paikkojen vähyys, ravintolat eivät olleet myöhään auki edes sesonki-aikaan, joten ajettiin eri paikkaan illalliselle Hjalmar'sille. Korpo on pieni saari ja sen ajaa äkkiä vaikka ympäri, visiitimme aikaan oli lämmin päivä joten jäimme uimarannalle mutta jos saittarille tulee niin ehtii hyvin päivän aikana nähdä suurimman osan. Matkaan Paraisten keskustasta saa varata 1,5 tuntia lauttoineen.

Barfotastigen - luontopolku

Nämä yllänäkyvät kuvat ovat Paraisten saaristosta. Kesäloman yksi upeimpia auringonlaskuja näkyi tuossa kuvienottohetkellä, välillä mietin että tämähän on yhtä upeaa kuin oli Santorinilla aikoinaan. Kesälomaviikko länsi-Suomessa oli todella onnistunut kaiken kaikkiaan, kävin myös ratsastamassa paikallisella Islanninhevostallilla parin tunnin maaston yhtenä päivänä 💜 

Oli nimenomaan mukavaa tässä lomaviikossa se kun pystyi olemaan putkeen vähän pidemmän aikaa mökkeilemässä kuin mihin on tottunut, ja tämä pätee yleensä mökkeilyyn - on aina hieman spesiaalimpaa saada olla siellä pidempään. Siihen maailmaan astuminen kaupunki-elämän jälkeen vie oman aikansa, niin jos aina mökkeilisi pari päivää, ei juurikaan pääsisi laskeutumaan mökilläolon mahtavuuteen. Huomasin tämän itse vuonna 2020 kunnolla ensimmäisen kerran, kun aloin viettämään ensinnäkin enemmän aikaa ja toisekseen pidemmän aikaa mökillä. On upea fiilis kun ei tarvitse joka kerta havahtua siihen, että huomenna lähdetään pois, vaan saa ajatella että on niin monta päivää vielä edessä. Siinä ehtii myös eri tavalla tutustua eri mahdollisuuksiin oman mökkipaikan lähellä.

Ennen länsi-Suomea tuli käytyä lapissa, edelliskerrasta oli ehtinyt vierähtämään 1,5 vuotta. Lappi on kyllä sellainen paikka, että siellä kun on kerran käynyt haluaa aina vain takaisin. Syitä on monia mutta jokainen lapissa käynyt varmasti osaa nimetä ne omat syynsä. Minulla niistä yksi on yllänäkyvissä kuvissa: missä muualla muka tuollainen maaginen aamuhetki yöttömän yön jälkeen? Tuo kuva on otettu 03.30 maissa, ja aurinko jo noin häikäisevä, se tuskin kävikään alhaalla. Muun muassa siksi lappi!

Tämä matka olikin ensimmäisen hääpäivämme kunniaksi tehty retki. Se oli kyllä kaikin puolin upea seikkailu, koska lähdimme matkaan autojunalla, joka sekin oli virkistävä uusi kokemus jota suosittelen. Hytti ei ole koolla pilattu mutta sinne mahtuu hyvin viettämään yhtä yötä, joskaan en viikkoa viihtyisi junassa asuen. Mutta toki kätevää että astut junaan Pasilassa ja kun heräät olet jo suunnilleen yli-Torniossa ja junan päätepysäkki Kolari tulee nopeasti vastaan. Siitä oli Pallastuntureille enää 100 km matka.

Patikkaretki tällä erää oli Taivaskeron kierros, jota suosittelen lämpimästi jos ehtii käymään yhdellä pidemmällä vaelluksella Pallaksella ollessaan. Tämä on 8 km rengasreitti ja korkein huippu on noin 800 m., eli suhteellisen korkealla mutta kuitenkin hyvällä yleiskunnolla täysin kiivettävissä. Mutta täytyy myöntää että alkupään jyrkkyys pääsi yllättämään, ei tämä kyllä mikään rento sunnuntai-kävely ole vaan menee lähes urheilusuorituksesta. Kun pääset tuntureille maasto on aika tasaista pienempiä nousuja ja laskuja lukuun ottamatta, rankin osuus on alussa. Pallastuntureilta avautuva huikea panoraama-näkymä kaikkiin ilmansuuntiin on kyllä kaiken arvoista.

Mökkimajoituksemme sijaitsi Ounasjoen rannassa, yksiä parhaita mökkejä jossa olen ollut. Täysin yksityinen alue ja ranta. Menin joka ilta ja aamu jokeen istumaan (ei voinut uida varsinaisesti, vesi sen verran matalaa). Joessa istuskelukin oli mieletön elämys, ei ihan joka päivä tule istuttua keskellä jokea.

Pallasjärvi, toinen patikkapäivä sekä SUP-retkipäivä. Upea ja rauhallinen järvi, jossa hädin tuskin näki ihmisiä. Kuuluu Pallastunturin kansallispuistoon eli alue on rauhoitettu eikä siellä ole veneliikennettä tai kesämökkejä, lohiveneitä lukuun ottamatta. Tällaisiin järviin ei kovin paljon Eteläisessä Suomessa törmää.

Hillat eivät olleet vielä kypsyneet

Paluumatka taittuikin sitten kauttaaltaan autolla, tietenkin yhden yöpymispysähdyksen taktiikalla Oulussa. Tässä Nallikarin ranta, joka sekin hieno mutta eniten mieleen jäi jotkin tiekirkot ja täysin sattumalta nähdyt levähdyspaikat matkan varrella. On hienoa nähdä miten erilaista elämä Suomessa voi olla eri alueilla ja paikoissa - nämä roadtrip - kokemukset todella rikastuttavat kun on tottunut näkemään enimmäkseen tätä PK-seudun elämää!

//Nina