Joogaohjaajan vastuullisuus

Tämän kirjoituksen aihealue sai alkunsa nähtyäni Ylen Spotlight - dokkarin Valohoitajista ja parantajien bisneksestä. Vaikkei nämä suoranaisesti ole korrelaatiossa joogaan, niin molemmissa on kyse henkisyydestä ja sen lisäämisestä/edistämisestä.

On totta, että lähivuosien räjähdysmäinen kasvu self help - ja hengellisten hoitomuotojen suosiossa on vääjäämättä johtanut siihen, että alalle on hakeutunut ja päässytkin jos jonkinlaista palveluntarjoajaa. Jos mielii saada hyvän ja luotetavan koulutuksen esim. joogaopettajuudessa, on syytä tutkia huolella markkinaa ja vaihtoehtoja, tämän huomasin itsekin jo reilu pari vuotta takaperin, kun koulutuksia aloin katselemaan. Alalla on paljon tarjontaa näinä päivinä ja niiden tasoista voidaan tosiaankin olla montaa mieltä. Ihan mihin tahansa ei kannata osallistua siis hetken mielijohteesta. Tämä pätee niin ohjaajiksi haluavia mutta etenkin se pätee kuluttajaa, koska tarjonnan kirjo on tietysti moninkertainen verrattuna koulutusten kirjoon. Valinnoissa on syytä noudattaa yleistä varovaisuutta.

Tuosta YLE:n dokkarista tuli mieleen päällimmäisenä, että lähtökohtaisesti kaikkeen hengelliseen opetukseen ja ohjaukseen ei voi tuputtamalla pakottaa asiakasta uskomaan johonkin tiettyyn, vaan koulutukselle, kurssille tai tunnille osallistuvan on annettava itse löytää vastaukset sisältään. Jooga ja meditaatio on ennen muuta tutkimusmatka itseen, ei toisinpäin eli että ohjaaja tutustuttaa osallistujaa omaan sisäiseen ajatusmaailmaansa ja pakottaa tämän näkemään maailman sen mukaisesti. Joogan ollessa hengellinen harjoitus se on samalla erittäin abstraktia, vähän niinkuin abstrakti taide, eli on katsojan, tässä tapauksessa oppilaan silmissä miten haluaa taiteen kokea. Kukaan muu ei voi olla siinä kapellimestarina kuin sinä itse. Tämän takia jokaisen joogaohjaajan vastuulla on antaa oppilailleen ja harjoittajilleen luvan turvalliseen ja luovaan itsetutkiskeluun, eikä asettaa sitä jonkun tietyn raamin sisälle. Täytyy myös osata lukea ryhmäänsä ja auttamaan sekä neuvomaan yksilötasolla oikeaoppisesti.

On sääli sekä vaarallistakin, että alalle tulee ihmisiä, jotka haluavat hyötyä muiden hyväuskoisuudesta rahallisesti. Rahan ja tulojen ei pitäisikään toimia missään nimessä motivaattorina mihinkään sisäiseen kasvuun tai ihmisten auttamiseen liittyvään työhön tai ylipäätänsä sille uralle. Sinulla on oltava auttamisen halu ja ihmisten hyvinvoinnin edistäminen DNA:ssasi jotta voit lähteä rakentamaan tällä alalla asiakaskuntaasi. Se, ettet kanna vastuuta aiheuttamastasi harmista ja ihmisten olon huonontamisesta, kertoo jo aika paljon siitä millainen ihminen olet ja et lähtökohtaisestikaan silloin sovi henkisiä elämäntapoja edistävälle alalle. 

Käytyäni vähän päälle vuoden joogaohjaajakoulutustani, voisin jakaa tähän loppuun muutaman teesin tästä dokkarista inspiroituneena, esimerkiksi muille nimenomaan joogaohjaajiksi haluaville, tai muuten vaan joogatunneilla säännöllisesti käyville, minkätyylisten opettajien oppiin kannattaa hakeutua:

1) Tunnille tulevalle täytyy antaa tilaa oppia uutta ennenmuuta itsestään, henkilöä pitää kutsua tähän eikä pakottaa. Vain näin asiat alkaa rullaamaan eteenpäin.

2) Yksi totuus ei ole ainut totuus, variaatioita on annettava ja esim. meditaatioharjoituksen on oltava tarpeeksi universaali eikä se saa edustaa vain yhtä totuutta tai maailmankatsomusta. Tunnille osallistuvalle on annettava mahdollisuus myös luoda oma versionsa vallalla olevasta teemasta, eikä ohjaaja saa liikaa määräillä.

3) Ohjaajan on oltava vastuullinen ja nähtävä ryhmänsä myös yksilötasolla. Eri ihmisille täytyy pystyä tarjoamaan variaatioita ja tukea koska kaikki ei sovi kaikille.

//Nina