Pohjoisen taika - kaamosaika Inari-Saariselällä

Vuoden 2021 viimeinen ja järjestyksessään toinen kotimaanmatka suuntautui Saariselän Inariin. Viime kesän onnistunut reissu Kuusamoon innoitti lähtemään uudelleen Suomen lappiin ja mielellään mahdollisimman pian! Alan ymmärtämään hiljalleen, miksi ihmiset matkustavat lappiin kerta toisensa jälkeen, vuodesta toiseen. Se on timanttinen paikka ihan jokaisena vuodenaikana, ja lapissa on parasta se että sieltä löytää kyllä aina uuden kolkan jossa ei aiemmin ole ollut, vaikka tukikohta olisikin tuttu ja turvallinen. Esimerkiksi olen käynyt nuoruudessani monta kertaa Rukalla, mutta kesän kokemus oli jotain aivan uutta kun päättikin mennä sinne kesällä.

Yllä: Yksi matkan must see - kohteita oli tietenkin UK:n kansallispuisto, joka on houkutellut jo pidemmän aikaa. Toki piti etukäteen hieman miettiä, mitä reittejä siellä voi kätevästi kulkea talvisin. Käytännössä samat reitit kuin kesälläkin on saavutettavissa, kulku on vain tietenkin haastavampaa lumessa. Siksi suosittelenkin lumikenkiä! Elämäni ensimmäinen lumikenkäily tuli koettua tuolla Kiilopään huiputuksella (n. 500 m korkeutta) ja täytyy todeta että oli kyllä tosi tehokasta kokovartalotreeniä. Mentiin sauvojen kera joka myös tehosti lenkkiä.

Vaikka tuuli oli aika melkoinen tuona uudenvuoden päivänä ja naama oli punaisen paahtunut kuin eskimolla konsanaan jälkikäteen, täytyy todeta etten ole eläissäni kokenut uuden vuoden päivänä upeampia maisemia. Eteemme panoraamaiseen malliin avautuva UK:n aava kansallispuisto oli yksiä upeimpia näkyjä, mitä olen Suomessa koskaan todistanut. Ja mitä korkeammalle eteni, sen paremmaksi muuttui maisemat.

Yllänäkyvät kuvat on otettu klo 13:30. Huomasin jälkeenpäin, että valotusta oli päässyt linssiin vähän hieman alhaisesti, joka teki kuvista entistä vaikeampia saada säädettyä näin jälkikäteen. Mutta niistä kuitenkin välittyy hyvin tuo pohjolan kaamosajan taika. Parin viime vuoden aikana on monta kertaa huomannut ilmiön, mikä on tuttu lähinnä ulkomaanmatkoilta: auton on yksinkertaisesti pakko ajaa levähdyspaikalle ja ikuistettava ympärillä olevaa luontoa. Näin on käynyt sekä Rukan reissulla ja Saimaan matkoilla, ja nyt viimeisimpänä juurikin Inarissa. Islannissa ajomatkat pidentyi aina huomattavasti, kun tuli extempore pysäytettyä auton panoraamiselle taukopaikalle.

Mökkihotellimme järjesti näyttävät uudenvuodenjuhlat Inarinjärven jäällä, joka oli todennäköisesti tai itse asiassa aivan varmasti eksoottisin paikka, jossa olen nähnyt vuoden vaihtuvan. Pakko kyllä todeta heti perään, että ei viime vuoden uusi vuosi omalla mökilläkään jää pitkälle sen listan kärjestä.

Mutta se upea tähtitaivas joka näkyi Inarinjärven yössä rakettien jälkimainingeissa on kyllä kokemuksena täysin unohtumaton, sen voin kertoa🌟

Huskyrekiajelu oli todella hauska kokemus, suosittelen ☝ siinä on paljon samoja elementtejä kuin ratsastuksessa siinä mielessä, että olet itse täydessä vastuussa eläimestä ja sen ohjaamisesta. Vaikka usein eläimet meneekin laumassa lajitovereiden perässä melko autopilotilla, et kyllä kovassa vauhdissa saa hetkeäkään unohtaa, että olet ruorissa, eli keskittyneisyys täytyy olla itse tehtävässä. Itse menetin jarruttaessa esimerkiksi tasapainon ja luisuin koko muija reen pältä metsikköön, onneksi mieheni sai reen pysäytettyä nopeasti ja tilanne oli taas hallinnassa. Vaikka ensin hieman pelästytti tilanne niin saimme siitä hyvät naurut jälkeenpäin. Meitä edeltävässä ryhmässä olleelle oli käynyt niin, että ihmisen pudottua kyydistä koirat oli jatkaneet juoksuaan onnellisena ja ilman ketään ohjaimissa ne voi juosta vaikka kuinka kauas.

Kelkkailu Inarinjärven iltapäivässä oli myös ikimuistoinen kokemus. Kyllä, kuva on pilkkopimeä mutta kello vain vähän jälkeen 16.

Tällä kertaa teillä nähtiin tietenkin tuttuja ja turvallisia poroja, mutta uusina tulokkaina myös kiirunoita! Etelässä moisia lintuja ei liiemmin näe. Ja suoraan sanottuna niiden spottaaminen tuolla tien poskessakin oli todella hankalaa niiden vitivalkoisen värin ansioista. Itse asiassa ne kökötti ensin keskellä tietä joten hyvä että ehdimme jarruttaa ja linnut väistämään.

Lemmenjoen kansallispuisto

Uuden vuoden aattona ravintolassa kippistettiin tänä vuonna alkoholittomalla oluella UV:n buffetin yhteydessä! Mökkikylämme sijaitsi Inarin Wilderness Hotelin yhteydessä, joten hyvää ruokaa oli aina lähettyvillä ☝

Jos uuden vuoden päivä oli tänä vuonna ikimuistoinen Kiilopään reittiä patikoidessa, oli myös UV:n aatto, vuoden 21 viimeinen päivä sitä vähintäänkin yhtä paljon. Silloin kävin maastoratsastamassa ensimmäistä kertaa suomenhevosilla (lähivuosina olen ratsastanut vain Islanninhevosilla). Laukkaaminen, sanoisinko lähes kiitolaukan vauhtiin Saariselän tuntureilla oli jotain mitä en koskaan unohda🐴

Lähellä Kiilopään huippua

//Nina