Kyky kiittää kohteliaisuudesta


Pientä pohdintaa näin keskiviikkoon!

Kiitos - harvinainen, mutta voimakas ja tärkeä sana, jota me suomalaiset mielestäni käytämme liian harvoin. Lienee turha ottaa puheeksi, miten paljon enemmän sitä voitaisi käyttää niissä tilanteissa, kun joku avaa sinulle oven, auttaa tai tekee jonkun pienen kauniin eleen arjen keskellä. Vaikeaksi tämän sanan käyttö menee myös silloin, kun esimerkiksi puolituttu-tuntematon sanoo sinulle kohteliaisuuden. Suomalaiset eivät usein kehu toisiaan, ja silloin kun näin käy, heittäydymme vaikeiksi tai vaatimattomiksi. "upea tuo sinun uusi puserosi!" "No en mä nyt tiiä, tää nyt on tällainen..." "Vau, sullahan on hienot kengät!" "No, ostin alennuksesta kun halvalla lähti".

Ei, ei ja ei. Väärin! Kiitos. Se olisi riittänyt. Mutta miksi se on niin vaikeaa?

Itse kuulun niihin, jotka kyllä kiittävät mutta jälkeenpäin lauon äkkiä jonkun ihme selityksen, ihan kuin kehujalle olisi siitä ikäänkuin tilivelvollinen, niin sanotusti. "Kiitos, tämä on ihan H&M:stä löydetty" tai "Kiitos, se vähän kyllä kutisee/kiristää/milloin mitäkin".

Miksi? Miksi on niin vaikeaa jättää tämä juttu siihen pelkkään, yksinkertaiseen ja hyvin riittävään kiitos-sanaan. Kun ei oikeastaan muuta tarvitakaan. 

Englannissa olen saannut kuulla kohteliaisuuksia mitä oudoimmista ja pienimmistä yksityiskohdista brittikavereiltani. "Oi, hieno hiussolki". Tai jotain sinnepäin. Jotenkin aina sen kiitoksen perään tulee selitys, se vissiin on suomalaista peruskäyttäytymistä. Menemme vaikeiksi kohteliaisuustilanteissa, sillä usein ne tulevat ihan ns. puskan takaa, ja myös aika harvoin.

Luulen, että tämä johtuu myös osittain siitä ns. kiusallisesta hiljaisuudesta, mikä seuraa skenaarion päätteeksi- pelkkä sana kiitos lyhkäisyydessään on vähän liian lyhyt ja ytimekäs. Mitäs sitten? Kiitos vain ja hiljaisuus? Kyllä. Rento ja ystävällinen kiitos on usein oikein riittävästi. Tai vaikkapa "kiitos, pidän myös tästä" sen sijaan että rupeaa vähättelemään tyylillä "kiitos, mut en mä nyt tiiä."

//Nina

//I was considering the word "thank you" in compliments. It seems like it's too often hard to just say 'thank you' when receiving a compliment - as if you would need to continue the sentence with something. For example, where you bought the item from or other details. Why is it so hard to just thank the person without using any more words? Is thank you such a rare word nowadays?

Kommentit