Jokaviikkoinen rituaali: teeseremonia

Ihmisen tiellä pitää rutiinit ja rituaalit, senhän suurin osa meistä tietää. Rutiinit luo runkoa arkeemme ja päivimme, ja kasvattavat myös sisäistä sisuamme kun pyrimme pysyttelemään rutiineissa. Vietynä liian pitkälle ne voivat tosin kontrolloida elämäämme, joten rutiineja kannattaa siksi haalia itselleen kohtuudella, jotta kalenteriin jää myös “löysää” spontaanille, suunnittelemattomalle tekemiselle joka sekin virkistää mieltä mukavasti. Mielestäni 4-5 rituaalia viikossa on sopiva määrä, tämä voi sisältää sekä rennompaa tekemistä että treenirutiineja.

Tällä kertaa halusin esitellä erään rituaalin, jota olen harjoittanut koko alkuvuoden oikeastaan ja aina samana päivänä samaan kellonaikaan suurin piirtein (ajankohdaksi on valikoitunut perjantai-alkuilta). Tavasta muodostuu tutkitusti rutiini kun sitä toistaa tarpeeksi monta kertaa. Tämä verrattain uusi rutiini omassa arjessa on nimeltään japanilainen teeseremonia. Sain siskoltani joululahjaksi kirjan Ichigo Ichie (japanista käännettynä yksi hetki, yksi elämä) jonka aika alkupuolella kuvattiin tätä japanilaisille erittäin rakasta, ikivanhaa rutiinia, joka sopii mielestäni nykyajan hektiseen elämäntyyliin kuin nenä päähän, kuten niin moni muukin itämainen suuntaus tekee. Kirja Ichigo Ichie itsessään pohjautuu Zen buddhismiin (johon kuuluu m.m. Zazen-meditaatio, jossa tuijotetaan jotain kohdetta liikkumatta yleensä silmät auki). Silmät kiinni tehtynä keskitytään vain hengitykseen ilman sen kummempia tekniikoita, kyseessä on siis suhteellisen askeettinen meditaatio, mutta sitäkin tehokkaampi - pyritään tuomaan mielen lepäämään omaan olemukseensa, joka on joogankin perimmäinen ajatus.

Mutta zen buddhismissa on tämän meditaatiotekniikan lisäksi kyse kollektiivisesti ajateltuna siitä, että noteerataan nykyhetki, ja tämä onkin sen suurin haaste. Kirjassa kuvataan, miten tulevaisuuden suunnittelu ja menneisyyden analysointi, johon jatkuvasti mielemme koittaa karata, estää meitä kokemasta nykyhetken ainutlaatuisuuden. Oikeastaan negatiiviset tuntemukset lepäävät aina joko menneisyydessä tai tulevaisuuden analysioinnissa, eli melko usein emme elä tässä hetkessä ja tämä vaikuttaa mielialaamme merkittävästi.

Tämän sanottua pohjustuksen sanoina, voin lähteä kuvaamaan itse teeseremoniaa. Olen itse kokenut teeseremonian esim. Shanghaissa vuonna 2014 parissa eri paikassa, joista toinen kokemus ehdottomasti parempi. Istuin siinä japanilaistyylisessä puutarhassa yksinäni, sain kannun teetä ja erilaista pientä vegaanista purtavaa eteeni. En silloin tiennyt tai tiedustanut asiaa mutta itseasiassa tässä hetkessä täyttyi kaikki teeseremonian tunnusmerkit. Olin siinä puutarhassa oikeastaan vain sen teen seurassa hiljaisuudessa.

Tämä teeseremonia jota olen mieheni seurassa järjestänyt on melko samantyylinen, mutta koska meitä on kaksi tähän tulee eräs lisänyanssi mukaan. Hakeudumme olohuoneen lattialle risti-istuntaan, otan esiin tiibetiläisen äänimaljan ja sytytämme suitsukkeen palamaan. TV, radio, läppäri, puhelin yms. on kaikki sivussa ja hiljaisella. Itseasiassa olisi paras jos ei niitä olisi lähettyvillä lainkaan. Laitamme “Pöydän” eli tässä tapauksessa lattian koreaksi eli katamme siihen teekannun ja pientä purtavaa. Seremonia alkaa kolmella lyönnillä äänimaljaan ja pienimuotoisella alkumeditaatiolla jolloin saavumme hetkeen, ja lausumme tämän jälkeen sanat “ichigo ichie” muistaaksemme että hetki sellaisenaan tapahtuu vain kerran juuri näin, vaikka se olisikin jokaperjantainen rutiini muuten. Tällä tavalla kunnioitamme molempien osallistumista tähän ainutlaatuiseen hetkeen. 

Japanissa nämä seremoniat kestävät useita tunteja ja usein istutaan myös vain täydessä hiljaisuudessa, mutta kirjassa kuvailtiin erästä toista lähestymistapaa josta ollaan pidetty. Eli jos puhutaan seremonian aikana, aiheet eivät saa olla negatiivissävytteisiä missään muodossa, vaan keskitytään käymään läpi yksinomaan positiivisia asioita, meitä sillä viikolla inspiroineita asioita. Nämä voi olla ihan mitä vaan laidasta laitaan, joskus ne on “isompia” ja joskus pienempiä, mutta aina käsittelevät inspiraatiota, kiitollisuutta ja onnistumista jossakin muodossa. On aika mielenkiintoista huomata, että vaikka viikko olisi päällisin puolin vaikuttanut alkuun melko tavanomaiselta, löytyy siitä aivan mielettömästi uusia ulottuvuuksia ja iloisia tapahtumia kun asiaa positiivisen kautta alkaa oikein miettimään. Kirjassa oli myös luku, jossa käsiteltiin aihetta “kuulen, mutta kuuntelenko?”. Tämä on erittäin hyvä kysymys ja myöskin erinomaisen ajankohtainen maailmassa jossa tällä hetkellä elämme. Liian usein tuntuu, että halumme tuoda esiin omia sanomisiamme on niin kova, että unohdamme tyystin kuunnella OIKEASTI mitä vastapuoli haluaa meille kertoa. Teeseremonian aikana, kun kaikki ärsykkeet on sammutettu ja istutaan hiljaa teekupposen äärellä, on huomattavasti helpompaa vain kuunnella ja nähdä toista ihmistä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. 

Tärkeä aspekti jota en vielä maininnut on teen makuun keskittyminen, eli aina kun otat huikan, tee se ajatuksella ja maista teetä kaikilla aisteillasi. Tässä ei siis vaan kitata teetä kurkusta alas vaan ideana on juoda se mahdollisimman antaumuksella ja hidastempoisesti, jotta jutustelulle jää aikaa. Itseasiassa olisi hyvä jos teeseremoniahuoneessa ei olisi kelloa ihan hoodeilla, koska idea on että keskustelu on niin inspiroivaa että ajantaju menee. En ole tarkkaa aikaa ottanut, mutta arvoisin että teeseremoniamme kestää kaikkeudessaan noin 1-1,5 tuntia, eli harvemmin puhutaan kovin lyhyestä “tapahtumasta”. Kun kaikki osapuolet on saanut kerrottua tahoillaan kaikki heitä inspiroineet asiat, on aika lopettaa seremonia, sekin tehdään kiireettömästi. Jälleen äänimaljaa kilautetaan kolme kertaa silmät suljettuina, lopuksi lausutaan samat sanat kuin alkuun eli Ichigo Ichie, ja päätetään seremonia kumarrukseen ja kädet yhdessä otsaa vasten. Jos ei omista äänimaljaa, tämän voi tehdä millä tahansa “kilisevällä” instrumentilla tai vaikka lyömällä jotain puikkoa kattilan kanteen. Varmasti löytyy myös Youtubesta lyhyitä äänitallenteita, jos haluaa aidon äänimaljan äänen.

Jos alan nyt selostamaan miten tämä seremonia vaikuttaa yleiselämänlaatuun niin tästä tekstistä tulee aivan liian pitkä, mutta tokaisen vain että suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan. On sanomattakin selvää että tämäntyylinen aktiviteetti sekä maadoittaa, rauhoittaa, luo positiivisia tuntemuksia ja elämäniloa, mutta myös syventää parisuhdetta tai ystävyyssuhdetta kun keskustellaan oikeasti toisiinsa keskittyen. Mutta sanoisin että ennen kaikkea se inspiroi, ja saattaa luoda inspiroivia vastavaikutteita kaikissa osallistujissa.

Tässä klipissä japanilianen ihminen kertoo tarkemmin, mitä on Ichigo Ichie.

//Nina