perjantai 19. elokuuta 2016

Valmistumisen jälkeinen vuosi


Note: text in Finnish

Luin hiljattain Lindan blogia kauan aikaa sitten viime kerran (en aina ehdi lukea blogeja vaikka kuinka mieli tekisi, itseasiassa seuraan aktiivisesti tällä hetkellä vain kahta blogia ja aina ehtiessäni enemmän - aiemmin seurailin montaakin aktiivisesti, mutta ajanpuute on johtanut siihen että on joutunut karsimaan, muuten on mahdotonta pysyä menossa mukana koska jo viikon missatut postaukset vievät aikaa lukea.) Joka tapauksessa, Linda oli noin kuukausi takaperin käsitellyt aihetta nuorten aikuisten 'paineista' mitä tulee uraan, parisuhteeseen ja perheen perustamiseen ja sitä, miten näitä ei voi mitenkään suunnitella etukäteen. Voi olla, että olen joskus kirjoitellut jotakin tähän aiheeseen liittyen, mutta ajattelin tehdä uuden päivitetyn ajatuspostauksen kun aihe nyt on ollut tapetilla eri paikoissa, esimerkiksi Linkedin palvelussa tässä luin myöskin aiheesta joka käsitteli nuorten ura-elämää; valmistumisen jälkeisiä työharjoitteluita ja niiden tärkeyttä.



Kun omasta valmistumisestani on kulunut jo vähän päälle vuosi ja alani on suhteellisen erilainen, ajattelin laittaa jälkikatsauksen menneeseen vuoteen ja mitä se on pitänyt sisällään näin uraan liittyen. Yhdyn siinä mielessä tuohon Lindan kirjoitukseen, etten ole minäkään se kaikista ahkerin 'suunnittelija' kun puhutaan ihan elämästä ylipäänsä; menen aika vahvasti intuition ja fiiliksen pohjalta asioihin mukaan. Aloitan projekteja fiiliksen pohjalta, en välttämättä kuukausia asiaa mietiskellen. Muoti-ja luovalla alalla tähän ei olisi aikaakaan kun tilanteet voivat muuttua silmänräpäyksessä. Tämä on myös osa omaa itseäni eikä sitä välttämättä voi muuttaa koskaan. Hyvä puoli tässä suunnittelemattomuudessa on tietenkin se, että kerrytät sitä kautta todennäköisesti paljon tarpeellista oman alan työkokemusta, joista kaikki ei suinkaan ole eikä tarvitse olla tulevaisuuden haavepestejäsi, mutta kokemuksia kumminkin. Kaikki vievät lähemmäs tavoitettasi.


En oikein tiedä mitä keväällä 2015 odotin uraltani - itseasiassa kouluprojektien kanssa oli niin armoton kiire, ettei oikein kerennyt miettimään että mitäs tässä tämän jälkeen. Jos koulutukseen olisi kuulunut työharjoittelu, olisi varmaan ollut enemmän aikaa perehtyä valmistumisen jälkeisen elämän suunnitteluun ja siihen minne nokan tulisi suunnata, mutta näin ei ollut vaan mentiin enemmän tai vähemmän tukka putkella kohti tuntematonta (ja jännittävääkin) työelämäputkea. Nyt reilua vuotta myöhemmin voin todeta, että kaikki tekemäni projektit, sekä nykyiset että entiset, ovat opettaneet minulle paljon, eli niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin elämä on kuljettanut itseäni omaan suuntaani ihan suunnittelemattakin. 



Olen kerryttänyt arvokasta kokemusta ja olen töiden kautta saanut vastuuta niiltä osa-alueilta joissa koen olevani hyvä - brändi-markkinoinnista, juttujen ideoimisessa, kirjoittamisessa ja sosiaalisen median ylläpidossa ja viestinnästä. Tunnen, että kaikki palaset loksahtavat hiljalleen paikoilleen niin blogin kuin uraputkenikin suhteen. Uraansa aloitteleville luovan alan ihmisille mutta myöskin muille juuri valmistuneille aloilta, jossa työpaikat ovat kortilla ja kilpailu on kovaa haluaisin neuvoa, että uskalla hakea työharjoitteluita. Älä tuijota liikaa työtunteihin - ja kuukausipalkkoihin, tänä päivänä etenkin on oltava super joustava tämän asian kanssa jos aikoo kerryttää alansa kokemusta CV:hen keltanokkana. Kannattaa uskaltaa ottaa riskejä. Toki kaikilla ei ole mahdollisuutta aloittaa täysin palkatonta työharjoittelua tai elättää itseään pienin tuloin, mutta toki tilanteen voi suunnitella niin että tekee puolta viikkoa harjoittelua ja ottaa iltatyön jossakin muualla. Lyhyet harjoittelujaksot ovat todella tärkeitä ja jo kaksi-kolme oman alasi harjoittelua CV:lläsi kertoo siitä, että olet tosissasi alan suhteen.



En voi ennustaa tulevaa vuotta työrintamallani, mutta se on ainakin varmaa että ehdottomasti ura alkaa urkenemaan juuri siihen oikeaan suuntaan. Joka projekti jonka olen tehnyt nyt valmistumisen jälkeen on enemmän ja enemmän vastannut, ja muotoillut omassa pääkopassanikin sitä, mitä tahdon vastaisuudessa tehdä. Toki matkalle on mahtunut pettymyksiäkin, monta haastattelua jotka eivät ole johtaneet haluttuun tulokseen, mutta uskon että työ ei ollutkaan tarkoitettu juuri minulle. Löydät kyllä etsimällä ne oikeat yhteistyökumppanit juuri sinun urallesi. Hae laaja-skaalaisesti ja ahkerasti olematta kärsimätön. Mielummin etsit vaikka vuoden kuin menet ihan muun alan hommiin.

Entistä enemmän nuoret aikuiset haluavat myös kokea ulkomailla asumisen tai työharjoittelun tai minkä vaan joka antaa heille kansainvälistä kokemusta. Sanoisin itse tietenkin että go for it jos se on mitä haluat tehdä. En minä itsekään juurikaan vuositolkulla suunnitellut ulkomaille opiskelemaan lähtöäni, mutta ymmärsin samalla että repäisy on tehtävä nyt jos koskaan mikäli mielin haluamalleni alalle. Joskus unelmat eivät vaan jää odottelemaan, ne ennemminkin tulevat parasta ennen - päivämäärällä. Tähän asti voin sanoa että riskinotto kannatti; se joka luulee että tulokset urasi suhteen näkyvät hetkessä, sillä on utopistisia ajatuksia maailman menosta ja kulusta, varsinkin tänä päivänä kun mahdollisuudet ja palveluiden kirjo ovat rajattomia. Hyvä on myös muistaa että rajoitteet asetat vain oman pääsi sisällä ja mitä enemmän riskinottajan 'vikaa' sinussa on sen paremmin todennäköisesti pärjäät. Menestykseen kun ei kukaan vielä ole keksinyt hissiä vaan yleensä on käytettävä portaita kipuamiseen.

Hyvää viikonloppua!
/Nina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...