tiistai 31. toukokuuta 2016

One year ago or ultimate nostalgia





































(Sorry for that last van-pic, had to include it since it is the only one where you can even remotely see The Chelsea Embankment...)

Ollakseni rehellinen, en oikein tiennyt miksi tämän postauksen nimeäisin, joten laitoin otsikkokenttään kaksi hyvin relevanttia tietoa siitä, mitä äsken yllä näitte. En voi väittää, etteikö yllänäkyvät kuvat olisi herättänyt minussa ajoittain suuriakin nostalgian tunteita! Noihin tunnetiloihin, muistoihin ja tapahtumiin palaaminen näin pitkän ajan jälkeen oikein juurta jaksaen konkretisoi paljon selkeämmin sen, mitä kaikkea sinä ajankohtana tapahtui. Aika menee niin äkkiä ja paljon tapahtuu koko ajan, joten on melkein pakko tehdä tällaisia sännöllisiä check-upeja mitä silloin ja silloin tapahtuikaan. Lyhyesti yllänäkyvästä kuvasaldosta järjestyksessä: liikkeelle lähdettiin lopputyönäyttelykuvilla, jonka jälkeen siirryttiin lyhyeen lomaviikkoon Prestonissa ennenkuin koitti matka Lontooseen viimeistä kertaa saarella asuessani; matka kohti Graduate Fashion Week - tapahtumaa Brick Lanella jossa koulumme muotilinjojen valmistuvien työt olivat näytillä. Tapahtuman lisäksi ehti onneksi myös vähän harrastamaan sight-seeing turistinkin juttuja vielä, kun kaupunki oli kätevän juna-matkan päässä silloisesta kodistasi.

Luonnollisesti, kuten yllä jo mainitsin niin jälkikatsaus vuosi takaperin tapahtuneisiin herätti tiettyjä  tunnetiloja, joista tässä päällimmäiset...

  • Tuntuu, kuin tämä vuosi valmistumisen jälkeenkin olisi hurahtanut tosi nopeasti.
  • Uskon että siitä johtuen kun paljon on ehtinyt vuoden mittaan, tuntuu että olisin asunut Suomessa paljon vuotta pidempään.
  • Olen vuoden aikana moneen otteeseen huomannut miettiväni, miten hyvin asiamme täällä ovat ja miten hyvin kaikki yleisesti toimii Suomessa. Tätä aihetta ihan tarkentaen läpi käydessä menisi niin kauan, etten nyt aiheeseen tällä erää sen enempää syvenny. Mutta viihdyn Suomessa toistaiseksi erinomaisesti, toivon pystyväni jäävän tänne vaikka koskaan ei voi sataprosenttisen varma olla minne ura sinut vie varsinkaan tällä alalla - on siis toki myös osattava ja uskallettava katsoa laaja-skaalaisemmin mahdollisuuksia.
  • Tuntuu että olisin tullut itsevarmemmaksi tuosta ajankohdasta tähän ajankohtaan peilaten. Ajattelin usein, etteivät saavutukseni nyt niin suuria ollut että niitä kenellekään huutelemaan. Esimerkiksi, tuossakin kuvassa jossa seison kurssimme loppuportfolion vieressä Lontoossa, ajattelin että 'ei tämä nyt niin spessua ole', silti vaikka kyseessä on yksiä suurimpia ja tärkeimpiä muotialan tapahtumia Britanniassa, jossa m.m. Stella McCartney sai alkunsa uralleen. Muistan myös menettäneeni lähes yöuneni täydellisen lopputyönäyttelystandin kehittämisen & rakentamisen tiimoilla, vaikka sen standin painoarvo oli vain 10% lopullisen lopputyön arvosanasta. No, stressasin minä sitä tekstiosaakin ihan hullun lailla, pienintä yksityiskohtaa myöten. Olen aina ollut suorittajaluonne, eikä vähään kyllä koskaan olla tyydytty. Nyt kumminkin elämäni on vähän helpompaa, kun olen hyväksynyt epätäydellisyyteni & olen kasvattanut itseluottamustani osaten olla tyytyväinen saavutuksiini niitä ollenkaan vähättelemättä, sillä pärjää pitkälle.
  • Tuntuu, että olen tuon valmistumiseni tai Suomeen muuton jälkeen ollut onnekas saadessani tavata haastattelutilaisuuksien merkeissä mielenkiintoisia alan ihmisiä, saanut kehittää itseäni projektien ja työkeikkojen tiimoilla ja huomata, että koulutustani arvostetaan. Paljon puhutaan tällä hetkellä siitä, miten työkokemus lyö kaikki koulutukset mutta omalla kohdallani voin sanoa että opiskelemaan lähteminen oli yksiä parhaita päätöksiäni elämässäni. Ja oppiminen vielä vaan jatkuu - pahin harhaluulo on se, että kaikki loppuu siihen kun suljet workshopin tai luentosalin oven viimeistä kertaa. Ei - tästä se vasta alkaa! Sinä johdat ura-elämääsi, se on täysin sinun omissa kätösissäsi sen jälkeen kun jätät minkä tahansa opinahjon taaksesi. Koulutus vain toimii ns. 'vakuutuksenasi' siitä, mikä on vasta ihan alkua kaikelle. Nykyään on pakko olla utelias, kehittyä ja oppia ihan koko ajan pärjätäkseen kilpailun keskellä. Seuraa mitä alallasi tapahtuu, verkostoidu, pysy aktiivisena & pidä verkot vesillä - sillä pärjää hyvin pitkälle.
//Nina


To be honest, I didn't quite know what to name this post exactly, so I just ended up typing in two very relevant headlines for what you just saw above. So yes, it was one year ago and indeed, it was nostalgic to re-visit these surroundings, memories, and well, happenings altogether! So in order of appearance, the happenings where exactly: my graduate exhibition stand at University, a week of enjoying the summer in Preston and the last week there ever for that matter, before traveling to London to visit Graduate Fashion Week primarily but of course a little bit of strolling around in the city, whilst it still was within convenient distance from your then-hometown by train. Not so close anymore if you feel like taking a weekend getaway there....! Also, some things went through my mind as I went through these images editing them. Those thoughts were.....

  • I feel like this year has gone fast. Like crazy-fast.
  • I feel like I've been living in Finland a lot longer than a year despite this, I guess that's because a lot has happened career-wise since I moved back.
  • I feel like I've gained a lot more confidence since that particular time. I used to think 'nah, this is nothing that special at all' for example in that picture where I'm standing next to our graduate portfolio at the Truman Brewey at GFW. Like you know, anyone can accomplish this. I wasn't even that proud of my exhibition stand, though I did it with as much enthusiasm and care as I possibly could manage to. Now, when looking back one year later, it all gets put into a new perspective and I now think 'I cannot believe I did all that!' Not only did I graduate with good, almost excellent grades that exceeded all my expectations considering the studying was in a foreign country and not my native language, but also I got my work displayed at one of the most prestigious events in fashion in London, where star designers such as Stella McCartney have kick-started the career. Also, GFW is each year noticed by magazines such as Vogue, so even visiting it is a dream become reality. And that I didn't realize until just now.
  • I feel like I've been priviledged to such great opportunities career-wise, with multiple interviews and meeting interesting industry people since, and this is just the beginning. A degree is highly valued by recruiters still although a lot has been said about that work experience plays a bigger role. I am continuing developing on my career as each day passes and I am constantly learning new things. The learning doesn't stop as you leave the school lectures and workshops, that if anything I've learned! Keep up constantly on what is happening in your industry, or preferably be one step ahead, be curious, have the courage to do & most of all have confidence. I've worked lots on mine in the latest year and I am so happy I've managed to progress for the better.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...