Muutama sananen hyvästä stressistä

Stressi - tuo periaatteessa turha mutta niin vaikeasti vältettävissä oleva riesa, joka varmasti kuuluu jokaisen ura-ihmisen elämänpolkuun jossakin vaiheessa. Idea tähän kirjoitukseen syntyi oikeastaan Mariannan loistavasta kirjoituksesta, suosittelen lämpimästi lukemaan, mutta myös aamulla ottaessani aikaa itselleni käyden hieronnassa jossa keskityttiin myös hengitysharjoituksiin. Sehän on niin, että syvillä hengitysvedoilla huomaa lihasten kireyden ja se, kun unohdamme hengähtää ja rentoutua lisää merkittävästi kehon kireystilaa. Tunnet sen itsekin, kun mikään kropan alue ei oikein pysy rentona, ja olet kokoajan sellaisessa 'pakko suorittaa ja tehdä' - moodissa. Varsinkin tässä hektisessä ja nopeasti liikkuvassa maailmassa jossa nyt elämme, on vähän vaikea irrottautua velvotteista, olivat ne sitten työhön tai yksityiselämään liittyviä, ja vain niin sanotusti olla. Itse voisin ehdottomasti olla tässä parempi. Allekirjoitan syyllistyväni harva se ilta sellaiseen asioiden kelaamiseen, joka sitten puolestaan johtaa kropan ja mielen virkeystilaan liian myöhäisellä kellonajalla joka johtaa siihen, että unenpäästä kiinni saaminen on todella hankalaa ja aikaavievää. Rentona ja levollisin mielin petiin mentäessä taas asia on päinvastoin; lähes nukahdat sillä hetkellä kun saat silmät kiinni.

Mikä sitten johtaa stressiin? No, tietenkin, asioiden liika kelaaminen ja analysointi. Ja ehkä myös sellainen itseltään kohtuuttomuuksia vaatiminen, joka ylittää reippaasti ne omat voimavarat. Itselläni ajankohtaisena oleva työnhaku vie nyt aikaa ja energiaa kaiken kilpailun keskellä, ja menee melkeinpä kokopäivätyöstä, vähän samaan tapaan kuin opiskelut vielä puoli vuotta sitten. En tietenkään kyseenalaista taitojani ja osaamistani, mutten voi auttaa sellaisen ' mitä jos ' ajattelutavan sisäänhiipimistä salakavalasti. Mitä jos en onnistukaan työnhaussa? Näihin ajatuksiin osasyynä on varmaankin se, että omasta elämästä vastuun ottamiseen on kova halu ja kiire. Omia taitojaan näyttämään pääsemiseen on kova halu ja kiire.

Tuo Mariannan kirjoitus puri muhun sinänsä, kun siinä painotettiin elämän kaarta tai sitä miten pitäisi asian laita olla missäkin elämän vaiheessa. Moni 25-vuotias kun on jo vahvasti kiinni työelämässä, vakiintuneessa parisuhteessa tai kihloissa ja asuu kumppaninsa kanssa saman katon alla. Vanhojen tai ns. 'entisajan' normien mukaan tässä iässä vielä noiden kaikkien täyttämättömyys olisi ollut lähes epätavallista, sillä silloin mentiin naimisiin hyvin yleisesti sen ensirakkauden kanssa, alttarille asteltiin noin 20-vuoden ikäisenä ja esikoinen syntyi sitten vuoden-pari tämän jälkeen. Toiset ovat ajat nykyään voisi tokaista, eikä siinä mitään erikoista ole. Ura-mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on enemmän, etenkin naisille joka laittaa meidät yrittämään enemmän ja pitkäjänteisemmin. Yhä harvempi nuori aikuinen nainen haluaa jäädä koti-äidin rooliin, kun maailma nähdään mahdollisuutena ilman rajoja. Tämä rajojen asettamattomuus myös johtaa toisaalta siihen, että vietetään oikein mielellään pidempää sinkkuelämää ja ei olla valmiita vakiintumaan yhteen tiettyyn paikkaan, vaikka tämä ajatus varmasti asuukin jokaisen tätä minun ikäluokkaa olevan naisen takimmaisissa ajatuksissa koko ajan. Milloin? Missä? - ja kenen kanssa? ovat kysymyksiä, ns. secret thoughts, jotka oleskelevat mielessämme koko ajan tämän uranuurtajuuden tien kauniilla taipaleella. Viitaten jälleen Mariannan kirjoitukseen, elämän tarkoitushan on kumminkin olla onnellinen ja niin kauan kun itse osaa nauttia valinnoistaan ja on tehnyt oikeita ratkaisuja intuition pohjalta, ei siihen vakiintuneeseen parisuhteeseenkaan ole niin polttava kiire enään. Asioiden pitäisi tässä tilanteessa kaikki loksahdella hiljaa mutta varmasti paikoilleen. Entisajan normien täyttäminenkään ei ole enään pakollisuus - kyllä nuo kaikki sieltä saapuu sitten kun on saapuakseen.

Tällaisia mietteitä tuli näin spontaanisti tänään kun avasin tämän sanaisen arkkuni. 

Hyvää ja inspiroivaa maanantain jatkoa kaikille!

//Nina

Ps. Kuvat ovat Iphoto-arkistojeni uumenista :)
Kaksi vikaa kuvaa ottanut taitava siskoni Anna Sjöström.